Tomaatti (Solanum lycopersicum) on koisokasvien (Solanaceae) heimoon kuuluva kasvi, joka on lähtöisin Perusta ja Chilestä. Nimitystä tomaatti käytetään sekä koko kasvista että sen syötävästä, voimakasvärisestä (useimmiten punaisesta) hedelmästä, joka kasvitieteellisesti on marja.[1] Kasvin nimi on peräisin meksikolaisesta nahuatlin kielestä.
Tomaatti on ruohovartinen köynnös, luonnostaan 150–200 cm pitkä, mutta pensasmaisiakin lajikkeita on jalostettu. Versot kasvavat kärjestään, ja kun kärki lopettaa kasvunsa vanhuuttaan tai leikkaamisen takia, alemmat haarat ottavat sen tehtävän kasvupisteinä.[2]
Tomaatti on kylmässä ilmastossa yksivuotinen, lämpimässä monivuotinen[2] ja saattaa elää kasvihuoneessa kolme vuotta.
Useimmilla lajikkeilla lehti koostuu yhdeksästä hammaslaitaisesta lehdykästä ja on 10–25 cm pitkä. Sekä varsi että lehdet ovat karvaisia. Keltaiset kukat ovat halkaisijaltaan 2–3 cm. Niissä on viisi terälehteä ja ne kasvavat terttuina. Kukan verholehdistä tulee tomaatin kanta.[2] Kasvitieteellisesti ottaen tomaatin syötävä osa on marja.[1]
Perun intiaanit käyttivät villitomaattia ravintokasvina jo noin 500 eaa. Ennen Kolumbuksen löytöretkiä tomaatin viljely oli levinnyt Väli-Amerikan kautta Meksikoon. Espanjaan ja muualle Eurooppaan tomaatti tuli Kolumbuksen toisen löytöretken tuliaisena vuonna 1498.[2]
Aluksi tätä Perun omenaksi kutsuttua kasvia epäiltiin myrkylliseksi, ja se tuotiinkin vain koristekasviksi. Epäilyksiä oli omiaan herättämään se, että monet muut samaan heimoon kuuluvat koisokasvit todella ovat myrkyllisiä ja tomaatinkin vihreissä versoissa, joskaan ei kypsissä hedelmissä, on myrkyllisiä alkaloideja[3]. 1700-luvulla espanjalaiset ja vähitellen myös italialaiset alkoivat syödä tomaatteja. New Orleansin kreolit käyttivät tomaatteja 1800-luvun alkupuolella. Ensimmäiset tunnetut ketsuppireseptit ovat amerikkalais-englantilaisen James Measen kirjassa vuodelta 1812 ja lontoolaisen William Kitchinerin kirjassa vuodelta 1816.[4]
Nykyään tomaatti on maailman eniten viljelty vihanneksen tavoin käytetty kasvi.[5] Huomattava osa maailman tomaattisadosta käytetään ketsupin valmistukseen.
Suomeen tomaatti tuli 1870-luvulla. Tomaateistaan tunnetussa Närpiössä niitä alettiin viljellä 1916. Tomaatteja pidettiin pitkään haitallisina, ja enemmän niitä alettiin käyttää vasta sotien jälkeen.[2]
Tomaattia tulisi säilyttää yli 13 asteen lämmössä. Tätä viileämmässä niiden rakenne vetistyy ja maku heikkenee. Viileäkaapissa 13 asteessa tomaatit säilyvät pari viikkoa. Tomaatit kannattaa säilyttää paperipussissa.
Tomaatti on lämpöä vaativa kasvi. Hyvän kasvun varmistaa runsas valo ja tasainen 20–25 asteen lämpötila. Liian lämpimässä hedelmöittyminen vaikeutuu tai estyy kokonaan. Punaista väriainetta lykopeenia ei muodostu liian korkeissa (29–32 °C) tai liian matalissa (noin 16 °C) lämpötiloissa.
Tomaattivalmisteiden syönti vähentää riskiä sairastua sydäninfarktiin, koska tomaatti sisältää lykopeeni-nimistä karotenoidia. Tutkimusten mukaan sydäninfarktin ja aivohalvauksen riski oli kolminkertainen niillä miehillä, joiden veren lykopeenitasot olivat matalat verrattuna korkeampiin lykopeenimääriin. Tomaatin lykopeenin on todettu ehkäisevän myös eturauhassyöpää[2] ja masennusta.[6]
Erilaiset tomaattivalmisteet, kuten paseerattu tomaatti ja tomaattimurska, ovat hyviä lykopeenin lähteitä, koska lykopeeni imeytyy parhaiten kuumennetusta tomaatista.[7] Eteläeurooppalaisten veren lykopeenitasot olivat kolme–neljä kertaa suuremmat kuin suomalaisilla vuonna 2002.[2]
Tomaatin tuholaisia ovat vihannespunkki (Tetranychus urticae), jauhiaiset (Aleyrodidae), kirvat (Aphididae), eräät perhostoukat sekä monet lehtiä miinaavat kärpäslajit.[9] Perhoslajeista tomaattia syövät ainakin[10]
Tomaatilla elävät kirvalajit ovat Aphis craccivora, Aphis fabae, Aphis gossypii,Aphis nasturtii, Aphis solanella (ei Suomessa), Aphis spiraecola (ei Suomessa), Aphis aurantii (ei Suomessa), Aphis citricidus (ei Suomessa), Aulacorthum solani, Brachycaudus helichrysi, Brachyunguis harmalae (ei Suomessa), Macrosiphum euphorbiae, Myzus antirrhinii (ei Suomessa), Myzus ascalonicus, Myzus ornatus, Myzus persicae, Neomyzus circumflexus, Prociphilus erigeronensis (ei Suomessa), Rhopalosiphoninus latysiphon (ei Suomessa), Rhopalosiphoninus solani, Rhopalosiphoninus staphyleae, Rhopalosiphum padi, Rhopalosiphum rufiabdominale sekä Smynthurodes betae.[11]
Kaalit: keräkaali | kiinankaali | kukkakaali | kyssäkaali | lehtikaali | punakaali | parsakaali | ruusukaali | kurttu- eli savoijinkaali
Kurkkukasvit: kurkku | kesäkurpitsa | kurpitsa | spagettikurpitsa
Mausteet: basilika | humala | kirveli | krassi | kumina | kurkkuyrtti | kynteli | lipstikka | meirami | minttu | persilja | rakuuna | rosmariini | salvia | sitruunamelissa | tilli | timjami
Mukulakasvit: maa-artisokka | peruna
Palkokasvit: herne | härkäpapu | tarhapapu
Sipulit: hillosipuli | ilmasipuli | jättisipuli | purjo | sipuli | ruohosipuli | ryvässipuli | valkosipuli | vihersipuli
Muut kasvikset: endiivi | fenkoli | latva-artisokka | lehtisalaatti | lehtiselleri | mangoldi | maissi | paprika | parsa | pinaatti | raparperi | tomaatti
Tomaatti (Solanum lycopersicum) on koisokasvien (Solanaceae) heimoon kuuluva kasvi, joka on lähtöisin Perusta ja Chilestä. Nimitystä tomaatti käytetään sekä koko kasvista että sen syötävästä, voimakasvärisestä (useimmiten punaisesta) hedelmästä, joka kasvitieteellisesti on marja. Kasvin nimi on peräisin meksikolaisesta nahuatlin kielestä.
