Ukonhatut (Aconitum) on leinikkikasvien suku, johon kuuluu yli 250 lajia. Nimensä suku on saanut suurien kukkien ylimpien terälehtien muodosta.
Ukonhatut ovat monivuotisia ruohovartisia kasveja, jotka kasvavat luonnonvaraisina pohjoisin pallonpuoliskon viileähköillä alueilla. Joitakin lajeja viljellään koristekasveina.[1]
Ukonhatut ovat tappavan myrkyllisiä. Vaikuttava aine on akonitiini-alkaloidi, jota on erityisesti juurakossa ja pienempiä määriä muissa kasvinosissa. Kuolemaan johtaneita tapauksia tiedetään, kun juurta on syöty 2-4 grammaa. Kasvin lehtien pitkäaikainen ihokosketus aiheuttaa myös myrkytyksen. Myrkytyksen oireina on mm. pistely suussa, ihon tunnottomuus, erityinen hikoilu, jano, kylmyyden tunne, hengenahdistus, kuulo- ja näköhäiriöt. Vaikea myrkytys johtaa kuolemaan sydämen pysähtymisen tai hengityksen lamaantumisen takia.[2]
Suomessa luonnonvaraisena lehtokasvina kasvaa lehtoukonhattu sekä joskus viljelykarkulaisina aitoukonhattu (Aconitum napellus -lajin lusitanicum-alalaji) ja tarhaukonhattu.[4]
Ukonhatut (Aconitum) on leinikkikasvien suku, johon kuuluu yli 250 lajia. Nimensä suku on saanut suurien kukkien ylimpien terälehtien muodosta.
Ukonhatut ovat monivuotisia ruohovartisia kasveja, jotka kasvavat luonnonvaraisina pohjoisin pallonpuoliskon viileähköillä alueilla. Joitakin lajeja viljellään koristekasveina.
Ukonhatut ovat tappavan myrkyllisiä. Vaikuttava aine on akonitiini-alkaloidi, jota on erityisesti juurakossa ja pienempiä määriä muissa kasvinosissa. Kuolemaan johtaneita tapauksia tiedetään, kun juurta on syöty 2-4 grammaa. Kasvin lehtien pitkäaikainen ihokosketus aiheuttaa myös myrkytyksen. Myrkytyksen oireina on mm. pistely suussa, ihon tunnottomuus, erityinen hikoilu, jano, kylmyyden tunne, hengenahdistus, kuulo- ja näköhäiriöt. Vaikea myrkytys johtaa kuolemaan sydämen pysähtymisen tai hengityksen lamaantumisen takia.