Matelijat (Reptilia) on nelijalkaisten selkärankaisten luokka, johon kuuluvat nykyiset kilpikonnat, krokotiilieläimet, liskot, käärmeet, matoliskot, tuatara ja niiden sukupuuttoon kuolleet sukulaiset. Matelijoita on noin 10 000 lajia, ja niitä tutkiva tieteenala on herpetologia.
Ensimmäiset matelijat kehittyivät Reptiliomorpha-kladin matelijamaisista sammakkoeläimistä noin 312 miljoonaa vuotta sitten kivihiilikaudella. Varhaisimmat matelijat lienevät Hylonomus ja Paleothyris. Nykyisten matelijoiden lisäksi permikaudella ja mesotsooisella maailmankaudella eli lukuisia sukupuuttoon kuolleita suuria matelijaryhmiä, esimerkiksi dinosaurukset, lentoliskot, kalaliskot, joutsenliskot, mosasaurit, Aetosauria ja pareiasaurit. Niiden valtakausi päättyi liitukauden lopulla, kun liitukauden joukkosukupuutto tapahtui. Nykyään matelijoiden luokassa on enää neljä lahkoa: Testudines (kilpikonnat; 350 lajia), Rhynchocephalia (tuatara Uudesta-Seelannista), Squamata (suomumatelijat eli liskot, käärmeet ja matoliskot; yli 10 200 lajia) ja Crocodylia (krokotiilieläimet eli krokotiilit, alligaattorit, kaimaanit ja gaviaalit; 24 lajia). Nykyisten matelijoiden koko vaihtelee Sphaerodactylus ariasae-gekkolajista (17 mm) suistokrokotiiliin (6 metriä ja 1 000 kilogrammaa).
Koska toiset matelijat ovat kladistisesti läheisempää sukua linnuille kuin toisille matelijoille, luokka "Reptilia" on nykyään parafyleettinen ryhmä eli se ei sisällä kaikkia esi-isän jälkeläisiä. Sen sijaan luokan Reptilia tilalla voidaan käyttää kladia Sauropsida, joka sisältäisi matelijat ja linnut. Sauropsidit olisivat siten yksi kahdesta vesikalvollisten pääkehityslinjasta; toinen on synapsidit (nisäkkäät ja niiden sukupuuttoon kuolleet sukulaiset). Kaikki nykyiset sauropsidit kuuluvat diapsidien Sauria-kladiin (myös kilpikonnat, jotka tosin yhä luetaan perinteisesti anapsideihin).
Matelijat on ensimmäinen eläinryhmä, joka sisältää selkeästi maaelämään sopeutuneita lajeja. Toisin kuin niitä edeltäneillä sammakkoeläimillä, matelijoilla on kuoriutumisestaan asti keuhkot. Ne eivät myöskään muni veteen ja niiden alkiota suojaa vesikalvo. Matelijoiden iho ei ole myöskään kostea, vaan se on sarveissuomujen tai -levyjen peittämä. Sisäisen tukirangan rakenne vaihtelee eri lahkoissa. Kilpikonnan kylkiluut ovat sulautuneet selkäkilpeen ja krokotiileilla on vatsakylkiluita. Käärmeet ovat raajattomia ja niiden kylkiluiden ja nikamien määrä on huomattavasti suurempi kuin muilla matelijoilla. Ulkoisia korvia matelijoilla ei ole, sillä ääni välittyy niiden pään sisään suoraan tärykalvon ja kuuloluiden kautta. Silmät ovat hyvin kehittyneet ja näköaisti on matelijoille tärkeä. Useimmilla matelijoilla on melko hidas aineenvaihdunta ja ne ovat siitä syystä pitkäikäisiä; galápagoksenjättiläiskilpikonna voi elää jopa 170-vuotiaaksi. Linnuista ja nisäkkäistä poiketen matelijat ovat vaihtolämpöisiä, eli ne eivät itse pysty säätelemään lämpöään.
Matelijat ovat vaihtolämpöisiä, jonka takia niitä esiintyy eniten trooppisella ja subtrooppisella vyöhykkeellä. Kylmässä matelijoiden elintoiminnot hidastuvat ja ne vaipuvat horrokseen. Matelijoita elää kaikkialla muualla paitsi Antarktiksella.
Lisääntymisessä hedelmöitys tapahtuu sisäisesti. Yleensä matelijat munivat, mutta jotkin liskot ja käärmeet synnyttävät nisäkkäiden tapaan eläviä poikasia. Toiset matelijat tekevät pesän ja hautovat muniaan, mutta toiset kaivavat ne maahan ja antavat Auringon lämmittää munat.
Matelijat jaetaan perinteisesti näihin kolmeen ryhmään:
Linnut (Aves)
Suomessa luonnonvaraisina eläviä matelijalajeja ovat sisilisko, vaskitsa, kyy ja rantakäärme eli tarhakäärme sekä vain Ahvenanmaalla tavattava kangaskäärme eli kanervakäärme.[1] Lisäksi 2000-luvulla Lounais-Suomessa on havaittu hietasisiliskoja.[2] Kyytä ja hietasisiliskoa lukuun ottamatta kaikki nämä lajit ovat Suomen luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettuja.
Matelijat (Reptilia) on nelijalkaisten selkärankaisten luokka, johon kuuluvat nykyiset kilpikonnat, krokotiilieläimet, liskot, käärmeet, matoliskot, tuatara ja niiden sukupuuttoon kuolleet sukulaiset. Matelijoita on noin 10 000 lajia, ja niitä tutkiva tieteenala on herpetologia.
Ensimmäiset matelijat kehittyivät Reptiliomorpha-kladin matelijamaisista sammakkoeläimistä noin 312 miljoonaa vuotta sitten kivihiilikaudella. Varhaisimmat matelijat lienevät Hylonomus ja Paleothyris. Nykyisten matelijoiden lisäksi permikaudella ja mesotsooisella maailmankaudella eli lukuisia sukupuuttoon kuolleita suuria matelijaryhmiä, esimerkiksi dinosaurukset, lentoliskot, kalaliskot, joutsenliskot, mosasaurit, Aetosauria ja pareiasaurit. Niiden valtakausi päättyi liitukauden lopulla, kun liitukauden joukkosukupuutto tapahtui. Nykyään matelijoiden luokassa on enää neljä lahkoa: Testudines (kilpikonnat; 350 lajia), Rhynchocephalia (tuatara Uudesta-Seelannista), Squamata (suomumatelijat eli liskot, käärmeet ja matoliskot; yli 10 200 lajia) ja Crocodylia (krokotiilieläimet eli krokotiilit, alligaattorit, kaimaanit ja gaviaalit; 24 lajia). Nykyisten matelijoiden koko vaihtelee Sphaerodactylus ariasae-gekkolajista (17 mm) suistokrokotiiliin (6 metriä ja 1 000 kilogrammaa).
Koska toiset matelijat ovat kladistisesti läheisempää sukua linnuille kuin toisille matelijoille, luokka "Reptilia" on nykyään parafyleettinen ryhmä eli se ei sisällä kaikkia esi-isän jälkeläisiä. Sen sijaan luokan Reptilia tilalla voidaan käyttää kladia Sauropsida, joka sisältäisi matelijat ja linnut. Sauropsidit olisivat siten yksi kahdesta vesikalvollisten pääkehityslinjasta; toinen on synapsidit (nisäkkäät ja niiden sukupuuttoon kuolleet sukulaiset). Kaikki nykyiset sauropsidit kuuluvat diapsidien Sauria-kladiin (myös kilpikonnat, jotka tosin yhä luetaan perinteisesti anapsideihin).
