Pilkkasiipi (Melanitta fusca) on suuri mustanpuhuva sorsalintu. Se luokiteltiin keväällä 2012 erittäin uhanalaiseksi.[2][3].
Pilkkasiiven vartalonmuoto muistuttaa haahkaa. Koiraan höyhenpeite on samettisen musta lukuun ottamatta valkoisia läikkiä siivissä ja silmän alla. Nokka on paksu ja keltainen. Naaras ja nuori lintu ovat tummanruskeita, poskella on vaalea täplä ja siiven yläpinnalla laaja valkoinen kuvio. Niiden nokka on harmahtava.
Pilkkasiipi-yksilön pituus on 48–57 cm, siipien kärkiväli 95 cm ja paino 800–2 000 grammaa.
Naaraan matalan karheaa ääntä kuulee usein etenkin alkukesäisillä soidinlennoilla. Koiras taas on melko hiljainen.
Vanhin suomalainen rengastettu pilkkasiipi on ollut 21 vuotta 5 kuukautta vanha. Se on samalla Euroopan vanhin pilkkasiipi.
Pilkkasiipi pesii Euroopan, Aasian ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa. Suomessa pesii ulko- ja välisaaristossa sekä Pohjois-Suomen järvillä, parimäärä 13 000 – 17 000. Pesimäkanta on voimakkaasti taantunut 30 viimeisen vuoden aikana. Pilkkasiipi on muuttolintu, joka talvehtii Etelä-Itämerellä ja Pohjanmerellä. Leutoina talvina pieni osa talvehtii Pohjois-Itämerellä. Euroopan pesimäkanta on 20 000 – 32 000 paria. Venäjällä pesii 50 000 – 70 000 ja Turkissa 15–50 paria.
Pesivät linnut saapuvat keväällä huhti-toukokuussa. Arktiset pesijät muuttavat vasta toukokuun lopulla. Alkukesällä havaitaan ulkosaaristossa voimakasta koiraiden sulkasatomuuttoa kohti etelää. Naaraat ja nuoret muuttavat melko huomaamattomasti syksyn kuluessa, ja usein pilkkasiivet viipyvät järvillä jäiden tuloon saakka.
IUCN luokitteli pilkkasiiven erittäin uhanalaiseksi ja allin vaarantuneeksi keväällä 2012, sillä niiden määrä on Itämerellä romahtanut kymmenessä vuodessa vajaaseen puoleen.[2]
Merellä pilkkasiipeä esiintyy ulko- ja välisaaristossa, Pohjois-Suomessa taas kirkasvetisissä järvissä ja lammissa. Ulkosaaristossa pesimisen edellytyksenä ovat luotojen katajikot. Sisäsaaristosta laji on kadonnut, mikä saattaa johtua rannikon vesien sameudesta ja likaisuudesta.
Pilkkasiiven pesintä alkaa myöhään, Etelä-Suomessakin vasta kesäkuussa. Soitimella koiras ja naaras lentelevät matalalla pesimäsaaren yllä huimaa vauhtia, naaraan raakkuessa karheasti. Ennen haudonnan alkamista pariskunnat partioivat pesimäsaaren rantavedessä. Pesä on tavallisesti katajan tai muun kasvillisuuden suojassa, joskus melko avoimesti mättään kupeessa. Naaras munii 7–10 munaa, jotka ovat hieman kananmunaa suurempia ja väriltään kermankeltaisia. Naaras hautoo munia noin 4 viikkoa.
Pilkkasiiven poikaset ovat pesäpakoisia ja seuraavat heti emoaan vesille. Ne oppivat lentämään vasta 9–10 viikon ikäisinä. Jos muninta alkaa siis kesäkuun puolivälissä, ovat poikaset lentokykyisiä syyskuun lopulla. Pilkkasiipinaaras on huono poikueensa puolustaja, ja isot lokit saattavat helposti hotkia suihinsa koko poikueen. Pilkkasiiven onneksi suuri osa lokeista lähtee kohti etelää jo heinäkuussa.
Pilkkasiipi syö nilviäisiä, kuten simpukoita ja kotiloita.
Pilkkasiipi (Melanitta fusca) on suuri mustanpuhuva sorsalintu. Se luokiteltiin keväällä 2012 erittäin uhanalaiseksi..
