Laminariales on ruskolevien lahko, johon kuuluu seitsemän heimoa ja lähes 130 lajia.[1] Siitä käytetään joskus suomenkielistä nimitystä taarimaiset tai englannista lainattua nimitystä kelpit. Lahkoon kuuluvilla levillä on yksilönkehityksessä selvä sukupolvenvuorottelu – leväyksilöt jakaantuvat mikroskooppisen pieniin ja suvullisesti lisääntyviin gametofyytteihin sekä huomattavasti suurempiin ja itiöitä muodostaviin sporofyytteihin.[2]
Sporofyyteillä on tavallisesti vähintään metrin mittainen sekovarsi, josta voidaan erottaa kolme osaa: juurimainen ritsoidi, varsimainen kauloidi sekä lehtimäiset fylloidit. Kauloidi on yleensä liereä ja siinä voi olla yksi tai useampia haaroja sekä kaasurakkuloita. Sporofyytit kasvavat pituutta kauloidien ja fylloidien yhtymäkohdissa sijaitsevien välikasvusolukoiden avulla. Niiden liereät itiöpesäkkeet muodostavat nystermiä, jotka sijaitsevat joko fylloideissa tai lisääntymiseen erikoistuneissa sporofylleissä.[2]
Gametofyytit ovat rihmaiset ja muodostuvat erillisistä haaroista. Sekä siittiö- että munapesäkkeet sijaitsevat eri sekovarsissa ja tuottavat vain yhden oogamisen sukusolun. Munasolu voi hedelmöittyä vasta työnnyttyään osittain munapesäkkeen seinämän läpi.[2]
Taarimaisiin leviin luetaan seuraavat heimot:[1]
Laminariales on ruskolevien lahko, johon kuuluu seitsemän heimoa ja lähes 130 lajia. Siitä käytetään joskus suomenkielistä nimitystä taarimaiset tai englannista lainattua nimitystä kelpit. Lahkoon kuuluvilla levillä on yksilönkehityksessä selvä sukupolvenvuorottelu – leväyksilöt jakaantuvat mikroskooppisen pieniin ja suvullisesti lisääntyviin gametofyytteihin sekä huomattavasti suurempiin ja itiöitä muodostaviin sporofyytteihin.
Sporofyyteillä on tavallisesti vähintään metrin mittainen sekovarsi, josta voidaan erottaa kolme osaa: juurimainen ritsoidi, varsimainen kauloidi sekä lehtimäiset fylloidit. Kauloidi on yleensä liereä ja siinä voi olla yksi tai useampia haaroja sekä kaasurakkuloita. Sporofyytit kasvavat pituutta kauloidien ja fylloidien yhtymäkohdissa sijaitsevien välikasvusolukoiden avulla. Niiden liereät itiöpesäkkeet muodostavat nystermiä, jotka sijaitsevat joko fylloideissa tai lisääntymiseen erikoistuneissa sporofylleissä.
Gametofyytit ovat rihmaiset ja muodostuvat erillisistä haaroista. Sekä siittiö- että munapesäkkeet sijaitsevat eri sekovarsissa ja tuottavat vain yhden oogamisen sukusolun. Munasolu voi hedelmöittyä vasta työnnyttyään osittain munapesäkkeen seinämän läpi.
