Tervaleppä (Alnus glutinosa) on leppien sukuun kuuluva kesävihanta lehtipuu. Puun nimi viittaa luultavasti sen lehtiin, jotka tuntuvat hiukan tahmeilta, kuten tervakin.[2]
Tervaleppä kukkii jo ennen lehteen tuloa, yleensä kun säät ovat talven jälkeen alkaneet leudontua ja terminen kevät alkanut. Tällöin maassa on yleensä vielä lunta. Kukinta tapahtuu Suomen etelärannikolla tavallisimmin jo maaliskuun lopulla tai huhtikuun alussa, pohjoisempana myöhemmin – pohjoisimmilla kasvualueilla vasta huhtikuun lopulla. Tervaleppä on muiden koivukasvien tapaan tuulipölytteinen[3]. Hedekukinnot ovat pitkät roikkuvat kellertävät norkot ja emikukinto on käpymäinen. Siemenet kehittyvät kevään ja kesän aikana ja varisevat alkusyksystä. Tervalepän lehti on tahmea.
Tervalepän silmut ovat keväällä tahmeat. Puu tulee lehteen Etelä-Suomessa toukokuun alussa, pohjoisempana hiukan myöhemmin. Lantto- tai tylppäkärkiset lehdet ovat pyöreämmät ja vähemmän sahalaitaiset kuin tervalepän sukulaisella harmaalepällä, jonka lehdet ovat suippokärkiset. Tervaleppä on kasvutavaltaan puumaisempi ja suurempi kuin Suomen toinen leppälaji harmaaleppä. Tervaleppä kasvaa yleisesti noin 15-, poikkeuksellisesti jopa 30-metriseksi. Sen tunnistaa myös harmaalepän kuorta tummemmasta kuorestaan, joka vanhalla puulla paksuuntuu kaarnaksi.[2] Suomen suurimmat luonnonvaraiset tervalepät kasvavat etelärannikolla, hemiboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä.
Tervaleppä kasvaa kosteissa ravinteikkaissa lehdoissa, saaristossa, jokien ja purojen varsilla sekä järvien rannoilla. Tervaleppä kestää hyvin hetkellisiä tulvia. Kostealla ja aurinkoisella paikalla siitä voi Etelä-Suomessa joskus kasvaa todellinen jätti.
Tervaleppä kasvaa Suomessa runsaimmillaan maan eteläosissa, jossa sitä tapaa lähes kaikilla vähänkin kosteilla paikoilla. Vaikka se on erittäin yleinen Etelä-Suomessa, sitä esiintyy pohjoisemmaksi mentäessä vähemmän, ja Oulun korkeudella se on jo lähes harvinaisuus. Joitakin yksittäisiä esiintymiä on tavattu kuitenkin jopa Lapin maakunnan eteläosista, pohjoisimmillaan Rovaniemen korkeudella. Pohjois-Suomessa tervalepästä harvoin kasvaa paksua komeaa puuta: yleensä se jää kitukasvuisemmaksi.
Luonnontilainen tai luonnontilaiseen verrattava tervaleppäkorpi on luonnonsuojelulaissa määritelty suojeltava luontotyyppi, jota on jäljellä enintään pari sataa hehtaaria koko maassa. [4]
Tervaleppä kasvaa kaikissa Euroopan maissa lukuun ottamatta Islantia ja Maltaa. Välimeren alueella se kasvaa vuoristoissa, sillä se tarvitsee viileän lepokauden. Tervaleppä on Keski-Euroopassa yksi tavallisimmista lauhkean lehtimetsävyöhykkeen puulajeista.
Tervaleppää materiaalina on alettu kauneutensa vuoksi arvostaa. Siitä valmistetaan muun muassa saunan lauteita, savustuspuruja ja kitaroita[5]. Seinäpaneelina se on myös suosittu.[6] Sahatavaran saantia vähentävät runsaat mustat kuivat oksat.
euroopanpähkinäpensas · halava · harmaaleppä · hieskoivu · jokipaju · kaunopihlaja · korpipaatsama · kotipihlaja · kynäjalava · metsähaapa · metsälehmus · metsäomenapuu · metsävaahtera · mustuvapaju · orapaatsama · outapaju · raita · rauduskoivu · ruotsinpihlaja · saarni · suippoliuskaorapihlaja · suomenpihlaja · talvikkipaju · tammi · tervaleppä · tunturikoivu · tuomi · tylppäliuskaorapihlaja · vuorijalava
Tervaleppä (Alnus glutinosa) on leppien sukuun kuuluva kesävihanta lehtipuu. Puun nimi viittaa luultavasti sen lehtiin, jotka tuntuvat hiukan tahmeilta, kuten tervakin.
