Plecotus auritus (Linnaeus 1758)

Korvayökkö (Plecotus auritus) on isokorvainen lepakkolaji.

Ulkonäkö ja koko

Korvayökkö on 4,1–5,4 senttiä pitkä, painaa 5–12 grammaa ja sen siipien kärkiväli on 22–28 cm. Se on väritykseltään harmaa. Korvayökkö on tunnistaa helpoimmin suurista, tyvestä yhtyneistä korvistaan, joiden pituus on noin 2/3 ruumiin pituudesta. Ne erottuvat lentävän lepakon

siluetistakin.^[2] Korvayökön korvat ovat sopeutuma, jonka avulla se pystyy saalistamaan yökkösiä ja kehrääjiä.

Levinneisyys ja elinympäristö

Korvayökön levinneisyysalue ulottuu lähes koko Eurooppaan Pohjoismaiden pohjoisosia ja Välimerenmaiden eteläosia lukuun ottamatta. Aasiassa elävät lepakot, jotka aiemmin luettiin samaan lajiin, on nyt erotettu omiksi lajeikseen P. ognevi ja P. sacrimontis.^[1] Korvayökköä tavataan uhanalaisena Suomessa Etelä-Suomesta Vaasan korkeudelle saakka.

Korvayökkö viihtyy hyvin kaupunkien ja kartanoiden puistoissa, joista se löytää päiväpiilonsa vanhoista kivirakennuksista ja puunkoloista. Korvayököt piilottelevat myös linnunpöntöissä.

Elintavat

Korvayökölle on ominaista sen kolibrimainen lentotapa, paikoillaan tapahtuva lento. Muutenkin korvayökkö on erittäin taitava lentäjä. Korvayökkö saalistaa usein - muista lepakoista poiketen - lentäen ylöspäin tutkien näin puunrungon tarkasti.

Korvayökkö horrostaa syyskuulta toukokuulle. Horrostaessaan se kääntää korvansa usein siipien suojaan.^[3]

Korvayökkö on kausilisääntyjä, joka parittelee loppukesällä tai alkusyksyllä. Tiineysajan on arvioitu kestävän 45–90 vuorokautta. Lepakot lisääntyvät hitaasti, sillä ne saavat yhden, harvoin kaksi poikasta kesäkuussa. Lepakonpoikaset syntyvät useiden naaraiden perustamiin yhdyskuntiin.

Lähteet