Airokala (Regalecus glesne) on yksi maailman pisimmäksi kasvavista kalalajeista.[2] Airokala on aikuisena tavallisesti 6–8 metrin pituinen ja ruumiltaan litteän nauhamainen syvänmeren kala. Suurimmat dokumentoidut yksilöt ovat olleet 11 metrin ja 272 kilogramman kokoisia, mutta jopa 17 metrin pituisia yksilöitä on löydetty. Airokala esiintyy kaikissa lämpimissä merissä, myös Välimeressä.
Airokalan muutama ensimmäinen selkäruoto on pidentynyt silmiinpistäväksi harjaksi, ja sen punainen selkäevä on lähes ruumiin pituinen. Rintaevät ovat myös nauhamaisesti pidentyneet. Kalan ruumis on hopeansinenhohtoinen, tummien täplien ja mustien viirujen kirjoma. Airokalan tiedetään pystyvän tarvittaessa autotomiaan eli itsetypistykseen, jossa osa ruumiin takaosasta irrotetaan. Tämä voi tapahtua useita kertoja kalan elinaikana, eikä se ilmeisesti vahingoita tärkeitä sisäelimiä. Lajin elintavoista tiedetään niukasti. Tiedot perustuvat lähinnä rantaan ajautuneisiin yksilöihin. Kalan arvioidaan elävän normaalisti 100–1 000 metrin syvyydessä. Ruokavalio koostuu pienistä kaloista, kalmareista ja äyriäisistä. Airokalan on havaittu syövän pystyasennossa, pää pintaa kohti. Tällä tavoin kala oletettavasti havaitsee saaliinsa ääriviivat. Ruokaillessa se liikkuu vertikaalisesti, ruumis suorassa, muodostamalla selkäevällä aaltomaista liikettä.
Heinäkuussa 2008 tutkijat onnistuivat luultavasti ensimmäistä kertaa kuvaamaan elävää yksilöä kauko-ohjattavia sukellusaluksia käyttämällä. Yksilön arvioitiin olevan noin 5–10 metriä pitkä.[4]
Monella kielellä airokalaa kutsutaan ”sillikuninkaaksi”. Suomeksi sillikuningas tarkoittaa kuitenkin kokonaan toista kalalajia.
Airokala (Regalecus glesne) on yksi maailman pisimmäksi kasvavista kalalajeista. Airokala on aikuisena tavallisesti 6–8 metrin pituinen ja ruumiltaan litteän nauhamainen syvänmeren kala. Suurimmat dokumentoidut yksilöt ovat olleet 11 metrin ja 272 kilogramman kokoisia, mutta jopa 17 metrin pituisia yksilöitä on löydetty. Airokala esiintyy kaikissa lämpimissä merissä, myös Välimeressä.
Airokalan muutama ensimmäinen selkäruoto on pidentynyt silmiinpistäväksi harjaksi, ja sen punainen selkäevä on lähes ruumiin pituinen. Rintaevät ovat myös nauhamaisesti pidentyneet. Kalan ruumis on hopeansinenhohtoinen, tummien täplien ja mustien viirujen kirjoma. Airokalan tiedetään pystyvän tarvittaessa autotomiaan eli itsetypistykseen, jossa osa ruumiin takaosasta irrotetaan. Tämä voi tapahtua useita kertoja kalan elinaikana, eikä se ilmeisesti vahingoita tärkeitä sisäelimiä. Lajin elintavoista tiedetään niukasti. Tiedot perustuvat lähinnä rantaan ajautuneisiin yksilöihin. Kalan arvioidaan elävän normaalisti 100–1 000 metrin syvyydessä. Ruokavalio koostuu pienistä kaloista, kalmareista ja äyriäisistä. Airokalan on havaittu syövän pystyasennossa, pää pintaa kohti. Tällä tavoin kala oletettavasti havaitsee saaliinsa ääriviivat. Ruokaillessa se liikkuu vertikaalisesti, ruumis suorassa, muodostamalla selkäevällä aaltomaista liikettä.
Heinäkuussa 2008 tutkijat onnistuivat luultavasti ensimmäistä kertaa kuvaamaan elävää yksilöä kauko-ohjattavia sukellusaluksia käyttämällä. Yksilön arvioitiin olevan noin 5–10 metriä pitkä.
Monella kielellä airokalaa kutsutaan ”sillikuninkaaksi”. Suomeksi sillikuningas tarkoittaa kuitenkin kokonaan toista kalalajia.
