海湾扇贝
Argopecten irradians, formerly classified as Aequipecten irradians, common names Atlantic bay scallop or bay scallop, is a species of scallop in the family Pectinidae. An edible saltwater clam, it is native to the northwest Atlantic from Cape Cod to the Gulf of Mexico.
At the northern extreme of its range in Massachusetts germ and gonial cells complete development in winter and early spring according to Sastry 1970.[1]: 376 At the southern extreme the timeline is very different with Barber & Blake 1983 finding cytoplasmic growth stages occurred in July in Tarpon Springs, Florida, almost at the highest water temperature of the year.[1]: 376
AiPGRP is a peptidoglycan recognition protein (PGRP).[2]: 47 Its cDNA was cloned by Ni et al. 2007 and is the first bivalve PGRP to be cloned.[2]: 47 AiGal1 is a galectin discovered by Song et al. 2010,[2]: 49 CfToll-1 is a toll-like receptor (TLR) shared with other bivalves.[2]: 50 It was first found in this scallop by Song et al. 2006.[2]: 50 Song 2006 also found an inhibitor of κB (IκB).[2]: 51 AiBD is the first big defensin cloned from this scallop.[2]: 54–55 The gene is 531 nucleotides and the polypeptide product is 122 amino acids.[2]: 54–55 Recombinant AiBD is an antimicrobial for Gram-positive bacteria, Gram-negative bacteria, and fungi.[2]: 54–55 Manganese superoxide dismutase (MnSOD) mRNA expression increases in the gill and mantle in response to Vibrio anguillarum.[2]: 57
This species of scallop used to support a large wild fishery on the East Coast of the United States, but since the 1950s it has decreased greatly. This is apparently the result of several negative influences, one of which is a reduction in sea grasses (to which bay scallop spat attach) due to increased coastal development and concomitant nutrient runoff. By contrast, the Atlantic sea scallop (Placopecten magellanicus) is at historically high levels of abundance because the Magnuson-Stevens Fishery Conservation and Management Reauthorization Act of 2006 put a limit on catch numbers and lead to a recovery from overfishing.
Scallop aquaculture is currently being practiced in Florida.[3] They were introduced into China in the 1980s and are the basis of a vibrant aquaculture industry in that country[4] and attempted elsewhere.
This species has five different subspecies: [5]
Argopecten irradians, formerly classified as Aequipecten irradians, common names Atlantic bay scallop or bay scallop, is a species of scallop in the family Pectinidae. An edible saltwater clam, it is native to the northwest Atlantic from Cape Cod to the Gulf of Mexico.
Argopecten irradians on Pohjois-Amerikan itärannikolla elävä kampasimpukka, josta tunnetaan kolme alalajia: A. i. irradians, A. i. concentricus ja A. i. amplicostatus.[2]
A. irradiansilla on 55–90 millimetriä leveä, lähes symmetrisen pyöreä kuori, jonka molemmissa puoliskoissa on 13–22 säteittäistä poimua.[3][4] Vasemman (ylemmän) puoliskon väri vaihtelee tummanharmaasta ruskeaan tai mustaan ja siinä voi olla punaisen, oranssin tai keltaisen sävyjä. Oikea (alempi) puolisko on valkoinen, keltainen tai aivan yhtä tumma kuin vasen puolisko. Simpukan pinnalla on joskus myös täpliä tai samankeskisiä raitoja.[3] Sisäpinnalta se on valkoinen ja saranan ympäriltä usein purppuran sävyinen.[4] Nuoret simpukat ovat väritykseltään kirjavampia kuin aikuiset: niiden väri vaihtelee täysin valkoisesta tummanharmaaseen, ruskeaan tai punaiseen.[5]
A. irradiansilla ei ole jalkaa tai sifoneita mutta se pystyy sulkemaan kuorensa voimakkailla lihaksilla. Vaipan laidoilla on 30–40 kirkkaansinistä silmää, joiden avulla simpukka havaitsee liikettä ja varjoja. Vaipassa on myös ulokkeita, jotka aistivat meriveden sisältämiä kemikaaleja.[4]
A. irradiansia on vaikea erottaa kuningatarkampasimpukasta ja Argopecten gibbuksesta.[2] Parhaiten lajit erottaa toisistaan kuoren puoliskoiden keskinäisen kuperuuden perusteella: A. irradiansilla oikea kuoren puolisko on selvästi vasenta kuperampi, kun taas kuningatarkampasimpukalla tilanne on juuri päinvastainen ja A. gibbuksella puoliskot ovat lähes yhtä kuperat.[3]
A. irradians elää Pohjois-Amerikan itärannikolla Kanadasta Texasiin ulottuvalla vyöhykkeellä. Alalajien levinneisyysalueet menevät osittain päällekkäin:[2]
A. irradians viihtyy suojaisissa merenlahdissa, erityisesti meriajokasniityillä. Se elää vuorovesivyöhykkeen matalissa osissa hiekkaisessa tai liejuisessa merenpohjassa, yleensä vähintään 30 senttimetrin mutta enintään 10 metrin syvyydessä. Yksittäisiä simpukoita on tosin löydetty jopa 18 metrin syvyydestä.[4][6]
A. irradiansin yleisin loiseläin on simpukanvartija, pikkuriikkinen taskurapu. Sen luonnollisia vihollisia ovat matalilla vesialueilla rantataskurapu sekä sinitaskurapu ja syvemmällä Asterias- ja Marthasterias-sukuihin kuuluvat meritähdet sekä Urosalpinx cinerea -kotilo.[7] Myös harmaalokit ja muut lokit sekä tiirat käyttävät sitä ravintonaan.[8]
A. irradians on protandrinen eli sama yksilö pystyy tuottamaan sekä naaras- että koiraspuolisia sukusoluja. Itsesiitos on kuitenkin äärimmäisen harvinainen, sillä koiraspuoliset sukusolut vapautuvat veteen ennen naaraspuolisia sukusoluja. A. irradiansista tulee sukukypsä noin yksivuotiaana, jolloin se myös kutee ensimmäisen kerran. Koska A. irradians elää keskimäärin 12–16 kuukautta ja enintään 26 kuukautta, se kutee elämänsä aikana yleensä vain kerran.[3]
Kutemisaika riippuu veden lämpötilasta ja ravinnon määrästä ja vaihtelee suuresti maantieteellisestä sijainnista riippuen: Long Islandin pohjoispuolella se ajoittuu yleensä kesä–heinäkuuhun ja eteläpuolella elo–joulukuuhun. Munat ovat keskimäärin 60 nanometrin mittaisia ja hedelmöittyvät vedessä. Hedelmöitymisen jälkeen muna vajoaa merenpohjaan ja siitä kehittyy ensin vedessä uiva trokoforatoukka, sitten kuoren suojaama veligertoukka ja lopulta nuori kampasimpukka 10–19 vuorokauden kuluttua.[5][9]
Nuoret simpukat kiinnittyvät ohuella byssusrihmalla alustaansa ja pudottautuvat merenpohjaan vasta kasvettuaan 20–30 millimetrin mittaisiksi, jolloin ne eivät ole niin haavoittuvaisia merenpohjassa liikkuville saalistajille.[4][6] Ne liikkuvat ryömimällä ja viihtyvät etenkin meriajokkaiden lehdillä mutta kiinnittyvät toisinaan myös kiviin, ostereiden kuoriin, rihmaleviin tai köysiin.[5]
Täysikasvuinen kampasimpukka kykenee uimaan puristamalla vettä ulos vuoroin vaippaontelonsa etu- ja takapäästä, minkä seurauksena sen liikerata on yleensä siksakmainen.[6] Se onkin yksi harvoista simpukkalajeista, joka ei kaivaudu hiekkaan tai kiinnity alustaansa vaan liikkuu vapaasti merenpohjassa.[4]
A. irradians käyttää ravinnokseen pääasiassa merenpohjassa eläviä piileviä ja muuta orgaanista ainesta. Se suodattaa ravinnon vaippaonteloon ottamastaan vedestä.[7]
Yhdysvalloissa kalastettiin A. irradiansia keskimäärin 5 000 tonnia vuodessa 1970-luvulle asti. Sen jälkeen vuotuiset saaliit ovat pienentyneet huomattavasti eikä niitä enää seurata tilastollisesti.[10]
Argopecten irradians on Pohjois-Amerikan itärannikolla elävä kampasimpukka, josta tunnetaan kolme alalajia: A. i. irradians, A. i. concentricus ja A. i. amplicostatus.
Argopecten irradians est une espèce de pétoncles, un mollusque bivalve marin de la famille des Pectinidae.
Cette espèce était autrefois pêchée en nombre le long de la côte est des États-Unis, mais depuis les années 1950 sa pêche a fortement diminué, du fait d'un fort déclin de la population qui pourrait être liée à la diminution des herbiers marins qui constituaient son habitat ou au déclin du nombre de requins, les prédateurs des raies qui sont la principale menace pour les pétoncles.
Ces animaux sont aujourd'hui élevés en aquaculture en Floride[2]. Ils ont été introduits en Chine dans les années 1980 et font également l'objet d'un important élevage dans ce pays[3].
Selon Catalogue of Life (28 octobre 2013)[4] :
Selon NCBI (28 octobre 2013)[5] :
Selon World Register of Marine Species (28 octobre 2013)[6] :
Argopecten irradians est une espèce de pétoncles, un mollusque bivalve marin de la famille des Pectinidae.
Flóaskel (fræðiheiti: Argopectan Pectinidae), oftast nefnd atlantshafsflóaskel, er smágerð tegund samloku af diskaætt. Henni er oft ruglað saman við drottningahörpuskel og flórídaskel.[1]
Fullorðin flóaskel er frá 55-90mm löng. Meðalaldur þeirra er 20-26 mánuðir[1]. Flóaskel er hringlaga með hrukkóttar skeljar. Litur skeljanna er frá gráum, fjólubláum, gulum eða brúnrauðum. Innri skelin er hvít en liðirnir eru fjólubláir. Flóaskelin hefur engan fót eins og aðrar samlokur heldur hreyfir sig með því að loka skelinni og þrýsta vatni út og skjóta sér á milli staða[2]. Flóaskelin hefur 30 til 40 ljósblá augu, hvert auga hefur linsu, sjónhimnu, hornhimnu og sjóntaug sem hún notar til þess að greina hreyfingu og skugga, einnig til að skynja fyrir rándýrum.[3]
Flóaskel finnst í grunnum sjó við austurströnd Bandaríkjanna frá New Jersey, að Flórída og alveg inn í Mexíkóflóa (heimild sms). Flóaskelin borðar svif með því að draga sjó í gegnum tálknin og sía síðan frá svifið.[2] Flóaskelin liggur á allt að 20 metra dýpi og kýs að vera í 20°C-26°C heitum sjó.[4]
Stofn flóaskel hefur hrunið síðan 1950. Hún er viðkvæm fyrir náttúrufyrirbærum eins og hvirfilbyljum og blóðsjó, einnig er hún viðkvæm fyrir ofveiði og breytingum á heimkynnum. Sjávargras hefur verið að minnka mikið í Flórída og er það talið aðhaf neikvæð áhrif á stöðu stofnsins.[1] Flóaskelin er ein af fáu samlokunum sem grefur sig ekki í sandinn eða festir sig við steina heldur hreyfir sig frjálslega á botni sjávars.
Flóaskelin er tvíkynja og hefur því bæði kvenkyns og karlkyns kynfæri. Hún verður kynþroska um eins árs og hrygnir um sumarið.[3] Þegar hitastigið í sjónum er rétt byrjar skelin æxlunarferlið. Það tekur um það bil 36 klukkutíma fyrir frjóvgað eggið að verða að lirfu. Lirfan flýtur síðan í sjónum í 10 til 14 dagar þar til hún festir sig á sjávargrasi. Flóaskelin notar mikið af orku sinni í þetta ferli sem gerir það að verkum að hún getur ekki hreyft sig mikið, sem er talið vera ástæða þess að hún lifir ekki til þess að hrygna í annað sinn vegna þess hve berskjölduð hún er fyrir rándýr. Talið er að eitt af hverjum 12 milljónum eggja nái fullorðinsaldri og 90% af ungviði deyr á fyrstu 6 vikunum. Það sem lifir af sleppir takinu á sjávargrasinu og fellur á botninn þar sem skelin lifir restina af lífi sínu.[5]
Afli á flóaskelin hefur hrunið síðan 1950.Á árunum 1990-2015 hefur meðalafli verið um 750 tonn. Orsök eru fyrrnefnd, umhverfisbreytingar og ofveiði. Flóaskel má aðeins veiða með höndum, það er að segja kafarar sem týna þær með höndunum eða með háfum. [6]
Í Kína eru stór flóaskelja eldi sem eiga stærstu markaðshlutdeildina í flóaskeljum þar sem reynst hefur verið erfitt að veiða villta flóaskel. Í búðum er aðallega að finna eldis flóaskel en þó má finna Atlantshafsflóaskel á mörkuðum víðsvegar um heiminn, þó aðallega í Bandaríkjunum. Árið 1980 voru Atlantshafsflóaskeljar sendar frá Bandaríkjunum til Kína til eldis. Það þróaðist vel og er orðið það stórt og vinsælt að meirihlutinn af flóaskel markaðssett í Bandaríkjunum er frá Kína.[7]
Flóaskel er mikilvæg gæða afurð þar sem hún er talin verða bragðbest og best af hörpuskeljum til eldunar. Kjötið er sætt, þétt og rjómakennt og hentar einstaklega vel í gæða eldhús.[7] Flóaskelin er talin vera betri en hefðbundni sjávarhörpudiskurinn vegna að sjávarhörpudiskurinn er seigari og ekki eins mjúk og flóaskelin. [8]
Flóaskel (fræðiheiti: Argopectan Pectinidae), oftast nefnd atlantshafsflóaskel, er smágerð tegund samloku af diskaætt. Henni er oft ruglað saman við drottningahörpuskel og flórídaskel.
Argopecten irradians is een tweekleppigensoort uit de familie van de Pectinidae.[1] De wetenschappelijke naam van de soort is voor het eerst geldig gepubliceerd in 1819 door Lamarck.
Bronnen, noten en/of referenties
海湾扇贝（学名：Argopecten irradians），是海扇蛤目海扇蛤科的一种，可食用。舊屬女王扇贝属，今屬海灣扇貝屬。原產於大西洋，現時分布地區已遠至韩国、中国大陆等地[2]。
成年海湾扇贝大小约为55到60毫米，壳为大致对称的扇形，放射肋大约13-22条，颜色多呈灰色、褐色或棕色，有时会有红色或橙色[3]。
海湾扇贝为雌雄同体，成年个体可产生雄性和雌性配子。由于雄性配子早于雌性配子排出，因此极少出现自我受精现象[3]。出生一年左右达到成熟状态并产卵。海湾扇贝的生长期通常为12-16个月，最高可达26个月，绝大多数情况下，海湾扇贝的生命周期内只有一次产卵[3][4]。在美国东部，产卵期通常为四月中旬至九月初，并且随不同亚种变化明显。在马萨诸塞州产卵期为六月到七月[5]。一般而言，温度不低于20℃且有充足食物是产卵的必要条件[3]。受精卵在水中浮游10-14天后，下沉并附着在海草上[4][6][7]。
本物種過往曾用於支撐在美國東岸的大型漁業，但自1950年代以來，野生扇貝漁場已經大大下降[8]。這種下降是明顯的幾個負面影響：當中之一是扇貝賴以在其上生活之海草（以大叶藻为主），由於海岸都市發展，造成水体富营养化，使海草無法生長，令扇貝失去可以產卵的地方[9]。
另一個可能的因素是過度捕撈，令鯊魚數量減少。由於有多種鯊魚都以鳐总目物種為食，而這些鳐总目動物又以這些海灣扇貝為食，所以鯊魚數量減少，令魔鬼魚的生存空間增大，間接令海灣扇貝的數目大幅減少。
相比之下，大西洋扇貝（Placopecten magellanicus）正從過度捕撈後恢復過來，數量處於歷史高位。
在美國的佛羅里達州，本物種有在水產養殖場養殖[10]。1981－1982年由中国科学院海洋研究所引进中国养殖，成為中國水產業的重要支拄[11][12]。
本物種有五個亞種[13]：
