Argopecten irradians on Pohjois-Amerikan itärannikolla elävä kampasimpukka, josta tunnetaan kolme alalajia: A. i. irradians, A. i. concentricus ja A. i. amplicostatus.[2]
A. irradiansilla on 55–90 millimetriä leveä, lähes symmetrisen pyöreä kuori, jonka molemmissa puoliskoissa on 13–22 säteittäistä poimua.[3][4] Vasemman (ylemmän) puoliskon väri vaihtelee tummanharmaasta ruskeaan tai mustaan ja siinä voi olla punaisen, oranssin tai keltaisen sävyjä. Oikea (alempi) puolisko on valkoinen, keltainen tai aivan yhtä tumma kuin vasen puolisko. Simpukan pinnalla on joskus myös täpliä tai samankeskisiä raitoja.[3] Sisäpinnalta se on valkoinen ja saranan ympäriltä usein purppuran sävyinen.[4] Nuoret simpukat ovat väritykseltään kirjavampia kuin aikuiset: niiden väri vaihtelee täysin valkoisesta tummanharmaaseen, ruskeaan tai punaiseen.[5]
A. irradiansilla ei ole jalkaa tai sifoneita mutta se pystyy sulkemaan kuorensa voimakkailla lihaksilla. Vaipan laidoilla on 30–40 kirkkaansinistä silmää, joiden avulla simpukka havaitsee liikettä ja varjoja. Vaipassa on myös ulokkeita, jotka aistivat meriveden sisältämiä kemikaaleja.[4]
A. irradiansia on vaikea erottaa kuningatarkampasimpukasta ja Argopecten gibbuksesta.[2] Parhaiten lajit erottaa toisistaan kuoren puoliskoiden keskinäisen kuperuuden perusteella: A. irradiansilla oikea kuoren puolisko on selvästi vasenta kuperampi, kun taas kuningatarkampasimpukalla tilanne on juuri päinvastainen ja A. gibbuksella puoliskot ovat lähes yhtä kuperat.[3]
A. irradians elää Pohjois-Amerikan itärannikolla Kanadasta Texasiin ulottuvalla vyöhykkeellä. Alalajien levinneisyysalueet menevät osittain päällekkäin:[2]
A. irradians viihtyy suojaisissa merenlahdissa, erityisesti meriajokasniityillä. Se elää vuorovesivyöhykkeen matalissa osissa hiekkaisessa tai liejuisessa merenpohjassa, yleensä vähintään 30 senttimetrin mutta enintään 10 metrin syvyydessä. Yksittäisiä simpukoita on tosin löydetty jopa 18 metrin syvyydestä.[4][6]
A. irradiansin yleisin loiseläin on simpukanvartija, pikkuriikkinen taskurapu. Sen luonnollisia vihollisia ovat matalilla vesialueilla rantataskurapu sekä sinitaskurapu ja syvemmällä Asterias- ja Marthasterias-sukuihin kuuluvat meritähdet sekä Urosalpinx cinerea -kotilo.[7] Myös harmaalokit ja muut lokit sekä tiirat käyttävät sitä ravintonaan.[8]
A. irradians on protandrinen eli sama yksilö pystyy tuottamaan sekä naaras- että koiraspuolisia sukusoluja. Itsesiitos on kuitenkin äärimmäisen harvinainen, sillä koiraspuoliset sukusolut vapautuvat veteen ennen naaraspuolisia sukusoluja. A. irradiansista tulee sukukypsä noin yksivuotiaana, jolloin se myös kutee ensimmäisen kerran. Koska A. irradians elää keskimäärin 12–16 kuukautta ja enintään 26 kuukautta, se kutee elämänsä aikana yleensä vain kerran.[3]
Kutemisaika riippuu veden lämpötilasta ja ravinnon määrästä ja vaihtelee suuresti maantieteellisestä sijainnista riippuen: Long Islandin pohjoispuolella se ajoittuu yleensä kesä–heinäkuuhun ja eteläpuolella elo–joulukuuhun. Munat ovat keskimäärin 60 nanometrin mittaisia ja hedelmöittyvät vedessä. Hedelmöitymisen jälkeen muna vajoaa merenpohjaan ja siitä kehittyy ensin vedessä uiva trokoforatoukka, sitten kuoren suojaama veligertoukka ja lopulta nuori kampasimpukka 10–19 vuorokauden kuluttua.[5][9]
Nuoret simpukat kiinnittyvät ohuella byssusrihmalla alustaansa ja pudottautuvat merenpohjaan vasta kasvettuaan 20–30 millimetrin mittaisiksi, jolloin ne eivät ole niin haavoittuvaisia merenpohjassa liikkuville saalistajille.[4][6] Ne liikkuvat ryömimällä ja viihtyvät etenkin meriajokkaiden lehdillä mutta kiinnittyvät toisinaan myös kiviin, ostereiden kuoriin, rihmaleviin tai köysiin.[5]
Täysikasvuinen kampasimpukka kykenee uimaan puristamalla vettä ulos vuoroin vaippaontelonsa etu- ja takapäästä, minkä seurauksena sen liikerata on yleensä siksakmainen.[6] Se onkin yksi harvoista simpukkalajeista, joka ei kaivaudu hiekkaan tai kiinnity alustaansa vaan liikkuu vapaasti merenpohjassa.[4]
A. irradians käyttää ravinnokseen pääasiassa merenpohjassa eläviä piileviä ja muuta orgaanista ainesta. Se suodattaa ravinnon vaippaonteloon ottamastaan vedestä.[7]
Yhdysvalloissa kalastettiin A. irradiansia keskimäärin 5 000 tonnia vuodessa 1970-luvulle asti. Sen jälkeen vuotuiset saaliit ovat pienentyneet huomattavasti eikä niitä enää seurata tilastollisesti.[10]
Argopecten irradians on Pohjois-Amerikan itärannikolla elävä kampasimpukka, josta tunnetaan kolme alalajia: A. i. irradians, A. i. concentricus ja A. i. amplicostatus.
