Etelänkiisla (Uria aalge) on nimestään huolimatta pohjoisten merialueiden mustavalkea lintu.
Linnun vartalo on virtaviivainen, kuikkaa muistuttava. Sen höyhenpuku menee hyvin tiiviisti vartaloa vasten niin että se näyttää melkein nahkalta. Pää, siivet ja selkä ovat mustat, vatsapuoli valkea. Etelänskiisla saatetaan joskus sekoittaa sen lähimpään sukulaiseen pohjankiislaan.
Eteläkiislan ääni on kuuluvaa ulinaa, röhkinää ja korinaa, myös vinkuvia ääniä.
Etelänkiislan pituus on 38–46 cm ja siipien kärkiväli 60–75 cm.
Suomen vanhin rengastettu etelänkiisla on ollut 24 vuotta 11 kuukautta 22 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut 38-vuotias ruotsalainen lintu.
Etelänkiisla pesii Pohjois-Atlantin ja Tyynenmeren pohjoisosien rannikoilla. Itämeren lintuvuorilla pesii 45 000 paria, joista noin 10 000 paria Gotlannin lintusaarilla.
Suomessa pesii noin 40-50 paria pääasiassa Suomenlahdella.
Etelänkiisla on uhanalaisuusluokassa vaarantuneet. Sitä uhkaa ennen kaikkea kalastus: Itämerellä ajoverkkoihin joutuu paljon etelänkiisloja. Suomen kanta on hyvin pieni ja voitaisiin laskea erittäin uhanalaisiin. Suomen kanta saa kuitenkin säännöllisesti täydennystä muualta Itämeren alueelta.
Kiislat pesivät tiiviissä yhdyskunnissa paljaalla kalliolla. Munien väri vaihtelee, ehkä siksi että kukin emo tunnistaisi omansa. Munat ovat epäsymmetrisiä joten jos niitä tuuppaa, ne eivät kieri kauas vaan alkavat kiertää kehää. Munii vain 1 munan. Haudonta-aika on noin kuukausi. Molemmat emot hautovat vuorotellen. Poikanen lähtee uimaan 15-17 päivän ikäisenä.
Kiislat pyydystävät ravinnokseen kalaa ja äyriäisiä sukeltamalla.
Etelänkiisla (Uria aalge) on nimestään huolimatta pohjoisten merialueiden mustavalkea lintu.
