Nelivarvaskilpikonna (Testudo horsfeldii syn. Agrionemys horsfieldii) kuuluu yleisimpiin Suomessa lemmikkinä pidettäviin kilpikonnalajeihin. Tämän kilpikonnalajin alkuperäinen tieteellinen nimi on Testudo horsfieldii, mutta joidenkin tutkijoiden mielestä se täytyisi siirtää omaan Agrionemys-sukuunsa, sillä sen tunnusmerkit (mm. liikkumaton vatsakilpi, etu- ja takakynsien muoto)poikkeavat niin huomattavasti kaikista elävistä tai fossiilisista maakilpikonnista.[2]
Luonnossa nelivarvaskilpikonnia tavataan Afganistanin, Kazakstanin, Turkmenistanin, Iranin, Länsi-Kiinan sekä Kaspianmereltä itään jäävän entisen Neuvostoliiton alueella. Nelivarvaskilpikonnat asustavat luonnossa vuoristoissa, 800–2 300 metrin korkeudessa sijaitsevilla aavikoilla ja aroilla. Yleisimmin konnia tavataan lähteiden ja vuoristopurojen varsilta. Nelivarvaskonnat suosivat kuivaa maaperää (savea ja hiekkaa), johon ne saattavat kaivaa jopa 2 metrin pituisen käytävän minne suojautua päivän kuumuutta. Se elää yli 150 vuotta.
Sekä kreikankilpikonna että nelivarvaskilpikonna asuvat alueilla, joilla on sodittu – ja soditaan – paljon. Näiden kilpikonnien tärkeitä elinalueita on tuhoutunut sotien seurauksena, ja itse kilpikonnapopulaatiot ovat kärsineet. Salakuljetus on myös vakava ongelma. Kilpikonnat saatetaan sulloa ahtaisiin laatikoihin, joissa osa ehtii murskaantua kuoliaiksi ennen perille pääsyä. Nykyään kilpikonnien vientiin maasta toiseen vaaditaankin CITES-todistus, joka osoittaa, että eläin on laillisesti maassa. Nykyisin myös kotimaisia, vankeudessa kasvatettuja yksilöitä on saatavilla lemmikiksi.
Nelivarvaskilpikonnat vaativat mahdollisuuden talvehtimiseen. Vankeudessa ne vaativat monipuolisen kasvisruokavalion joka koostuu enimmäkseen lehtevistä kasveista ja sisältää vain vähän proteiinia ja rasvaa. Vitamiini- ja kalsiumlisä ruokaan sekä UVB-valo ja lämmittelypaikka ovat välttämättömiä. Liian korkea ilmankosteus, veto tai väärä ruokavalio sairastuttavat eläimen helposti. Ne vaativat runsaasti tilaa liikkumiseen ja suljettu terraario ei ole niille soveltuva asumus liian huonon ilmanvaihdon vuoksi.
Nelivarvaskilpikonna (Testudo horsfeldii syn. Agrionemys horsfieldii) kuuluu yleisimpiin Suomessa lemmikkinä pidettäviin kilpikonnalajeihin. Tämän kilpikonnalajin alkuperäinen tieteellinen nimi on Testudo horsfieldii, mutta joidenkin tutkijoiden mielestä se täytyisi siirtää omaan Agrionemys-sukuunsa, sillä sen tunnusmerkit (mm. liikkumaton vatsakilpi, etu- ja takakynsien muoto)poikkeavat niin huomattavasti kaikista elävistä tai fossiilisista maakilpikonnista.
Luonnossa nelivarvaskilpikonnia tavataan Afganistanin, Kazakstanin, Turkmenistanin, Iranin, Länsi-Kiinan sekä Kaspianmereltä itään jäävän entisen Neuvostoliiton alueella. Nelivarvaskilpikonnat asustavat luonnossa vuoristoissa, 800–2 300 metrin korkeudessa sijaitsevilla aavikoilla ja aroilla. Yleisimmin konnia tavataan lähteiden ja vuoristopurojen varsilta. Nelivarvaskonnat suosivat kuivaa maaperää (savea ja hiekkaa), johon ne saattavat kaivaa jopa 2 metrin pituisen käytävän minne suojautua päivän kuumuutta. Se elää yli 150 vuotta.
Sekä kreikankilpikonna että nelivarvaskilpikonna asuvat alueilla, joilla on sodittu – ja soditaan – paljon. Näiden kilpikonnien tärkeitä elinalueita on tuhoutunut sotien seurauksena, ja itse kilpikonnapopulaatiot ovat kärsineet. Salakuljetus on myös vakava ongelma. Kilpikonnat saatetaan sulloa ahtaisiin laatikoihin, joissa osa ehtii murskaantua kuoliaiksi ennen perille pääsyä. Nykyään kilpikonnien vientiin maasta toiseen vaaditaankin CITES-todistus, joka osoittaa, että eläin on laillisesti maassa. Nykyisin myös kotimaisia, vankeudessa kasvatettuja yksilöitä on saatavilla lemmikiksi.
Nelivarvaskilpikonnat vaativat mahdollisuuden talvehtimiseen. Vankeudessa ne vaativat monipuolisen kasvisruokavalion joka koostuu enimmäkseen lehtevistä kasveista ja sisältää vain vähän proteiinia ja rasvaa. Vitamiini- ja kalsiumlisä ruokaan sekä UVB-valo ja lämmittelypaikka ovat välttämättömiä. Liian korkea ilmankosteus, veto tai väärä ruokavalio sairastuttavat eläimen helposti. Ne vaativat runsaasti tilaa liikkumiseen ja suljettu terraario ei ole niille soveltuva asumus liian huonon ilmanvaihdon vuoksi.
