Vattukuoriainen (Byturus tomentosus) on vadelma- ja mesimarjasadon pahimpia pilaajia. Se on aikuisena noin 4-5 mm:n pituinen ja muodoltaan pitkänsoikea lyhyen tiheän harmaan tai kellanharmaan karvan peittämä kovakuoriainen, jonka tuntosarvet ovat nuijamaiset. Vattukuoriaisnaaras munii kukkiin ja kehittyviin raakileisiin noin sata yksittäistä munaa, joista kehittyvät toukat kaivautuvat kukkapohjukseen ja vioittavat myöhemmin marjaa. Vattukuoriaisen toukka eli tuttu "vattumato" on 5-7 mm pitkä ja väriltään kellertävä, selkäpuolelta ruskean ja kellertävän kirjava sekä lyhytkarvainen. Vattukuoriaisen toukka poistuu kypsyneestä marjasta siirtyen maahan, missä se koteloituu. Vattukuoriainen talvehtii täysin kehittyneenä aikuisena kotelon sisällä, josta se kuoriutuu keväällä maan pintakerrosten lämpötilan noustessa 14 asteeseen.
Aikuinen vattukuoriainen käyttää ravintonaan voikukkien ja vadelmien kukkanuppuja ja vastapuhjenneita versoja sekä kukkivien pihlajien, orapihlajien ja omenapuiden siitepölyä.
Vattukuoriainen on Euroopassa yleinen aina Pohjois-Suomea myöten.
Vattukuoriaisen saalistajia luonnossa ovat ainakin: lehvänokkalude (Anthocoris nemorum) ja Chrysoperla harrisii.[1]
Vattukuoriainen (Byturus tomentosus) on vadelma- ja mesimarjasadon pahimpia pilaajia. Se on aikuisena noin 4-5 mm:n pituinen ja muodoltaan pitkänsoikea lyhyen tiheän harmaan tai kellanharmaan karvan peittämä kovakuoriainen, jonka tuntosarvet ovat nuijamaiset. Vattukuoriaisnaaras munii kukkiin ja kehittyviin raakileisiin noin sata yksittäistä munaa, joista kehittyvät toukat kaivautuvat kukkapohjukseen ja vioittavat myöhemmin marjaa. Vattukuoriaisen toukka eli tuttu "vattumato" on 5-7 mm pitkä ja väriltään kellertävä, selkäpuolelta ruskean ja kellertävän kirjava sekä lyhytkarvainen. Vattukuoriaisen toukka poistuu kypsyneestä marjasta siirtyen maahan, missä se koteloituu. Vattukuoriainen talvehtii täysin kehittyneenä aikuisena kotelon sisällä, josta se kuoriutuu keväällä maan pintakerrosten lämpötilan noustessa 14 asteeseen.
Aikuinen vattukuoriainen käyttää ravintonaan voikukkien ja vadelmien kukkanuppuja ja vastapuhjenneita versoja sekä kukkivien pihlajien, orapihlajien ja omenapuiden siitepölyä.
Vattukuoriainen on Euroopassa yleinen aina Pohjois-Suomea myöten.
Vattukuoriaisen saalistajia luonnossa ovat ainakin: lehvänokkalude (Anthocoris nemorum) ja Chrysoperla harrisii.
