dcsimg

Loismonni ( Finnish )

provided by wikipedia FI

Loismonni eli Candirú tai hammastikkukala (Vandellia cirrhosa) on monnikaloihin kuuluva makeanveden kala. Se elää Amazon-joen alueella. Sen enimmäispituus on 17 cm, ja sitä on ankeriasmaisen muotonsa ja läpikuultavuuden vuoksi lähes mahdoton havaita vedessä. Loismonni on aktiivinen sekä päivisin että öisin. Se elää kaivautuneena hiekka- tai mutapohjaan. Loismonni käyttää sekä näkö- että kemiallista aistiaan löytääkseen sopivan isännän.

Loismonni käyttää ruokanaan muiden kalojen verta. Se aloittaa ruokailun uimalla vierekkäin sopivan isäntäkalan rinnalla, jolloin se yrittää tunkeutua isäntäkalan kiduskannen alle. Tämän jälkeen loismonni tekee hampaillaan viillon isäntäkalan valtimoon, jolloin veri virtaa loismonnin suoleen. Ruokailun aikana loismonnin vatsa voi turvota huomattavasti. Koko ruokailu kestää 30 sekunnista kahteen ja puoleen minuuttiin, riippuen loismonnin koosta ja sen onnistumisesta kiinnittyä isäntäkalan verisuoneen. Isäntäkalat pystyvät puolustautumaan loismonnia vastaan painamalla kalvomaisia kiduskannen läppiä alaspäin, jolloin se ei pysty tunkeutumaan kiduskammioon. Ne voivat myös sulkea molemmat kiduskantensa ja suunsa torjuakseen loismonnin hyökkäyksen. Vastoin yleistä luuloa loismonni ei ime verta vaan tehdessään viillon verisuoneen se toimii eräänlaisena jatkeena isäntäkalan verenkierrolle, jolloin veri virtaa suoraan loismonnin suoleen.

Ihmisten keskuudessa kalaa pelätään, koska tarinoiden mukaan se ui joskus vedessä olevan alastoman ihmisen ruumiinonteloon (anukseen tai vaginaan, pienet yksilöt jopa penikseen), jonne se tekee hampaillaan viilloon ja ruokailee samalla tavalla kuin kalan kiduksissa. Kiinnittynyttä loismonnia on lähes mahdotonta poistaa ilman leikkausta. Loismonnin väitetään voivan aiheuttaa tappavan infektion. Tarina on kiertänyt lehdistössä ja artikkeleissa ainakin 1930-luvulta asti.

Loismonnin tunkeutumisesta ihmisen virtsateihin on vain yksi dokumentoitu tapaus, joka tapahtui Itacoatiarassa, Brasiliassa vuonna 1997. Uhri (joka tunnetaan vain nimikirjaimilla F.B.C.) matkusti 28. lokakuuta 1997 Manaukseen, Luoteis-Brasiliaan, jossa tohtori Anoar Samad teki hänelle kaksi tuntia kestäneen urologisen leikkauksen kalan poistamiseksi.


Lähteet

[1] [2] [3] [4] [5]

  1. http://www.fishbase.org/summary/Vandellia-cirrhosa.html
  2. Zuanon, J. and I. Sazima, 2004. Vampire catfishes seek the aorta not the jugular: candirus of the genus Vandellia (Trichomycteridae) feed on major gill arteries of host fishes. Aqua J. Ichthyol. Aquat. Biol. 8(1):31-36
  3. http://www.angelfire.com/mo2/animals1/catfish/candiru.html
  4. http://www.straightdope.com/columns/read/2551/can-the-candir-fish-swim-upstream-into-your-urethra/
  5. http://web.archive.org/web/20040616043555/http://www.internext.com.br/urologia/Casosclinicos.htm


Aiheesta muualla

license
cc-by-sa-3.0
copyright
Wikipedian tekijät ja toimittajat
original
visit source
partner site
wikipedia FI

Loismonni: Brief Summary ( Finnish )

provided by wikipedia FI

Loismonni eli Candirú tai hammastikkukala (Vandellia cirrhosa) on monnikaloihin kuuluva makeanveden kala. Se elää Amazon-joen alueella. Sen enimmäispituus on 17 cm, ja sitä on ankeriasmaisen muotonsa ja läpikuultavuuden vuoksi lähes mahdoton havaita vedessä. Loismonni on aktiivinen sekä päivisin että öisin. Se elää kaivautuneena hiekka- tai mutapohjaan. Loismonni käyttää sekä näkö- että kemiallista aistiaan löytääkseen sopivan isännän.

Loismonni käyttää ruokanaan muiden kalojen verta. Se aloittaa ruokailun uimalla vierekkäin sopivan isäntäkalan rinnalla, jolloin se yrittää tunkeutua isäntäkalan kiduskannen alle. Tämän jälkeen loismonni tekee hampaillaan viillon isäntäkalan valtimoon, jolloin veri virtaa loismonnin suoleen. Ruokailun aikana loismonnin vatsa voi turvota huomattavasti. Koko ruokailu kestää 30 sekunnista kahteen ja puoleen minuuttiin, riippuen loismonnin koosta ja sen onnistumisesta kiinnittyä isäntäkalan verisuoneen. Isäntäkalat pystyvät puolustautumaan loismonnia vastaan painamalla kalvomaisia kiduskannen läppiä alaspäin, jolloin se ei pysty tunkeutumaan kiduskammioon. Ne voivat myös sulkea molemmat kiduskantensa ja suunsa torjuakseen loismonnin hyökkäyksen. Vastoin yleistä luuloa loismonni ei ime verta vaan tehdessään viillon verisuoneen se toimii eräänlaisena jatkeena isäntäkalan verenkierrolle, jolloin veri virtaa suoraan loismonnin suoleen.

Ihmisten keskuudessa kalaa pelätään, koska tarinoiden mukaan se ui joskus vedessä olevan alastoman ihmisen ruumiinonteloon (anukseen tai vaginaan, pienet yksilöt jopa penikseen), jonne se tekee hampaillaan viilloon ja ruokailee samalla tavalla kuin kalan kiduksissa. Kiinnittynyttä loismonnia on lähes mahdotonta poistaa ilman leikkausta. Loismonnin väitetään voivan aiheuttaa tappavan infektion. Tarina on kiertänyt lehdistössä ja artikkeleissa ainakin 1930-luvulta asti.

Loismonnin tunkeutumisesta ihmisen virtsateihin on vain yksi dokumentoitu tapaus, joka tapahtui Itacoatiarassa, Brasiliassa vuonna 1997. Uhri (joka tunnetaan vain nimikirjaimilla F.B.C.) matkusti 28. lokakuuta 1997 Manaukseen, Luoteis-Brasiliaan, jossa tohtori Anoar Samad teki hänelle kaksi tuntia kestäneen urologisen leikkauksen kalan poistamiseksi.


license
cc-by-sa-3.0
copyright
Wikipedian tekijät ja toimittajat
original
visit source
partner site
wikipedia FI