Ruostekärpässieni (Amanita fulva) on myrkytön kärpässieni. Lajia on aiemmin pidetty hyvänä ruokasienenä, mutta koska se on helposti sekoitettavissa myrkyllisiin lajeihin, ei sen käyttöä ravinnoksi enää suositella.[2]
Ruostekärpässienen usein pienikokoinen lakki on väriltään kellertävän ruskea, eikä siinä ole pilkkuja. Lakin muoto on aluksi puolipallomainen, mutta se laakenee sienen ikääntyessä. Lakin reunassa on säteittäisiä uurteita. Heltat ovat valkoiset. Lajin jalka on pitkä ja ontto, eikä siinä ole rengasta. Vaalean jalan tyvellä oleva tuppi on väljä, minkä vuoksi se jää usein maahan sientä poimittaessa.[2] Kuivuessaan sieni alkaa nimensä mukaan myös saada ruskehtavan värin. Sienen maku ja haju ovat mietoja.
Samankaltaisia renkaattomia kärpässienilajeja on useita. Tämän lisäksi myös joiltain renkaallisilta lajeilta rengas voi joissain yksilöissä jäädä syystä tai toisesta puuttumaan. Näiden seikkojen vuoksi ruostekärpässienen ravintokäyttöä ei suositella. Yksi erityisesti ruostekärpässientä muistuttavista lajeista on lievästi myrkyllinen kangaskärpässieni (Amanita porphyria). Sen lakki on kuitenkin väriltään vaalean violetin harmaa, eikä sen reunassa ole uurteita. Kangaskärpässienen jalassa on myös rengas, joka tosin usein putoaa vanhemmasta sienestä.[2]
Lajia tavataan mm. Suomessa yleisenä heinäkuun alusta lokakuun loppuun. Tyypillisimmin se kasvaa karuissa kangasmetsissä.[2]
Ruostekärpässieni (Amanita fulva) on myrkytön kärpässieni. Lajia on aiemmin pidetty hyvänä ruokasienenä, mutta koska se on helposti sekoitettavissa myrkyllisiin lajeihin, ei sen käyttöä ravinnoksi enää suositella.
