Rahkasammalet (Sphagnum) on laajahko sammalten suku. Lajeja kasvaa soilla, missä ne hallitsevat pohjakerrosta, ja kosteilla tundra-alueilla. Lajeja esiintyy pääasiassa pohjoisella pallonpuoliskolla. Pohjoisimmat esiintymät ovat Huippuvuorilla. Eteläisellä pallonpuoliskolla lajimäärä on pienempi.
Rahkasammalet muodostavat maatuessaan turvetta. Vuodessa rahkasammalen yläosa kasvaa pituutta noin sentin, ja alaosa maatuu turpeeksi. Rahkasammal viihtyy happamassa maassa, ja osittain maatuneen rahkasammalen muodostama turve on niin hapanta, etteivät yleiset puulajit ja monet varvut menesty siinä. Toisille varpulajeille rahkasammalturve on oivallinen kasvualusta. Lajit voivat imeä suuria määriä vettä soluihinsa, jotkin lajit voivat pidättää 20 kertaa kuivapainonsa verran vettä. Turvetta käytetään tästä syystä maanparannusaineena. Monissa kielissä rahkasammalen nimi on joko valkosammal tai turvesammal, ja se on helpoimmin tunnistettavissa vaalean vihreästä tai punertavasta väristään. Rahkasammalia on hyvin monen värisiä – vihreän-, punaisen-, keltaisen- tai punaruskeansävyisiä.
Sphagnum-sektioon kuuluu 54 lajia. Ne ovat suuria ja möyheitä. Niiden varsilehdet ovat leveä- ja pyöreäkärkisiä, suurempia tai ainakin yhtäsuuria kuin haaralehdet.[1]
Rigida-sektioon kuuluu viisi lajia. Ne ovat vaaleita ja niillä on pienet ja kolmiomaiset varsilehdet.[2]
Tähän sektioon kuuluu vain yksi laji.[3]
Squarrosa-sektioon kuuluu neljä lajia. Ne ovat keski- tai suurikokoisia, vihreitä tai kellanruskeita. Niiden haaralehdet ovat siirrottavakärkisiä.[4]
Subsecunda-sektioon kuuluu 99 lajia.[5]
Cuspidata-sektioon kuuluu noin 55 lajia. Ne ovat yleensä vaaleita ja isokokoisia. Varsilehdet ovat usein haaralehtiä lyhyempiä, kolmiomaisia tai risakärkisiä.[6]
Tähän sektioon kuuluu vain yksi laji.[7]
Acutifolia-sektioon kuuluu 60 lajia. Ne ovat pieniä tai keskikokoisia ja niiden haaralehdet ja varsilehdet ovat samankokoisia.[8]
Rahkasammalet (Sphagnum) on laajahko sammalten suku. Lajeja kasvaa soilla, missä ne hallitsevat pohjakerrosta, ja kosteilla tundra-alueilla. Lajeja esiintyy pääasiassa pohjoisella pallonpuoliskolla. Pohjoisimmat esiintymät ovat Huippuvuorilla. Eteläisellä pallonpuoliskolla lajimäärä on pienempi.
Rahkasammalet muodostavat maatuessaan turvetta. Vuodessa rahkasammalen yläosa kasvaa pituutta noin sentin, ja alaosa maatuu turpeeksi. Rahkasammal viihtyy happamassa maassa, ja osittain maatuneen rahkasammalen muodostama turve on niin hapanta, etteivät yleiset puulajit ja monet varvut menesty siinä. Toisille varpulajeille rahkasammalturve on oivallinen kasvualusta. Lajit voivat imeä suuria määriä vettä soluihinsa, jotkin lajit voivat pidättää 20 kertaa kuivapainonsa verran vettä. Turvetta käytetään tästä syystä maanparannusaineena. Monissa kielissä rahkasammalen nimi on joko valkosammal tai turvesammal, ja se on helpoimmin tunnistettavissa vaalean vihreästä tai punertavasta väristään. Rahkasammalia on hyvin monen värisiä – vihreän-, punaisen-, keltaisen- tai punaruskeansävyisiä.
