Timotei eli nurmitähkiö (Phleum pratense) on heinäkasvien heimoon kuuluva, noin 30–100 senttimetriä korkeaksi kasvava tuulipölytteinen heinälaji. Timotein yleisin muoto on heksaploidi eli sillä on kuusinkertainen kromosomisto (2n = 6x = 42), mutta myös muiden ploidioiden linjoja tunnetaan. Näistä tyypillisin on diploidin eli kaksinkertaisen kromosomiston (2n = 2x = 14) timoteilinja (Phleum pratense subsp. bertolonii).[1] Nurmitähkiö on lajin vanha suomalainen nimitys, timotei on viljelykasvin mukaan tullut nimitys. Timotei on yksi kolmesta Suomessa tavattavasta tähkiöiden lajista. Se jaetaan kahteen alalajiin, jotka ovat ssp. pratense eli (rehu)nurmitähkiö ja ssp. serotinum eli ketotähkiö. Jälkimmäistä on joskus pidetty omana lajinaan Phleum nodosum[2]. Timotein siitepöly on yleinen ja voimakas allergeeni[3].
Timoteillä on jäykkä, tyvestä hieman paksuuntunut korsi. Lehtilapa on jopa 40 cm pitkä ja kapea, 4–10 millimetriä leveä. Lehdessä ei ole korvakkeita. Lehden kieleke on suippo, vaalea, hieman läpinäkyvä ja 1–5 mm pitkä. Kukinto on lieriömäinen, tiheä tähkä, joka on väriltään vihreä tai heikosti sinipunainen. Tähkä on pituudeltaan 5–9 senttimetriä. Kaleet ovat pitkäotaiset ja sivuistaan karvaiset, mikä tekee tähkistä karhean tuntuiset. Alalaji ketotähkiö on kaikilta mitoiltaan pienempi. [2]
Timotein kukinta kestää kesäkuusta elokuuhun.
Suomessa timotei esiintyy yleisesti koko maassa aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Suunnilleen Oulun korkeudelle asti se on jopa erittäin yleinen. Timotei on seitsemänneksi yleisin heinälaji Suomessa[4]. Yleisyydestään huolimatta se ei ole maassa alkuperäinen vaan muinaistulokas. Alalaji ketotähkiö esiintyy lähinnä Lounais-Suomessa [2] ja on Suomen uhanalaisluokituksessa silmälläpidettävä laji.[5] Tavanomaisimpia timotein kasvupaikkoja ovat niityt ja pientareet, peltojen lisäksi.[2]
Timotein viljeleminen on lähtöisin 1700-luvun puolen välin tienoilta Yhdysvalloista, mistä se levisi Eurooppaan Timothy Hanson -nimisen maanviljelijän ansiosta. Heinä tunnetaankin Euroopassa yleisesti Hansonin etunimestä johdetuilla nimityksillä (esimerkiksi englanniksi Timothy-grass). Suomessa timotei on ollut yleisin ja tärkein kylvöheinä noin sadan vuoden ajan. Viljely alkoi silti jo 1800-luvun alussa. Ennen timotein yleistymistä heinän peltoviljelyssä suosittiin nurmipuntarpäätä.[6]
Nykyäänkin timoteitä viljellään yleisesti karjalle rehuksi ja kuivaheinäksi. Säilörehun tuotannossa timoteistä voidaan korjata kaksi tai kolme satoa vuodessa. Timotein tyypillinen satotaso maatiloilla on 4500–5500 kg kuiva-ainetta hehtaarille vuodessa, mutta esimerkiksi lajikekoetoiminnassa päästään usein yli 10 000 kg ka/ha/v satotasoihin.[7] Hyvän talvenkestävyytensä ansiosta timoteitä voidaan viljellä koko maassa.[8] Se on tärkein nurmiheinälaji Suomessa natojen, nurminadan ja ruokonadan ohella. Timoteilajikkeita ovat muun muassa Iki, Tammisto, Tenho ja Tuure.[9]
Timotei eli nurmitähkiö (Phleum pratense) on heinäkasvien heimoon kuuluva, noin 30–100 senttimetriä korkeaksi kasvava tuulipölytteinen heinälaji. Timotein yleisin muoto on heksaploidi eli sillä on kuusinkertainen kromosomisto (2n = 6x = 42), mutta myös muiden ploidioiden linjoja tunnetaan. Näistä tyypillisin on diploidin eli kaksinkertaisen kromosomiston (2n = 2x = 14) timoteilinja (Phleum pratense subsp. bertolonii). Nurmitähkiö on lajin vanha suomalainen nimitys, timotei on viljelykasvin mukaan tullut nimitys. Timotei on yksi kolmesta Suomessa tavattavasta tähkiöiden lajista. Se jaetaan kahteen alalajiin, jotka ovat ssp. pratense eli (rehu)nurmitähkiö ja ssp. serotinum eli ketotähkiö. Jälkimmäistä on joskus pidetty omana lajinaan Phleum nodosum. Timotein siitepöly on yleinen ja voimakas allergeeni.
