Riidenlieko (Lycopodium annotinum) on talvivihreä metsän pohjakerroksen yhtäläisitiöinen sanikkainen. Kasvin nimi tulee kansanperinteessä riideksi (riisi, riisitauti) kutsutusta sairaudesta, jonka parantamiseen sitä on käytetty.[1] Suomessa lajia on kutsuttu muun muassa myös harakanvarpaaksi ja variksenvarpaaksi.[2]
Monivuotisen riidenlieon maassa suikerteleva varsi kasvaa usein yli metrin pituiseksi. Juuria kasvilla on siellä täällä koko pitkän pääverson matkalla. Pääversosta kohottuu 10–25 senttimetriä korkeita pystyjä haaroja, jotka ovat haarattomia tai niukkahaaraisia. Haarojen 7–10 mm pitkät heleänvihreät lehdet ovat neulasmaisia, litteitä, pitkäsuippuisia ja ehyt- tai sahalaitaisia. Itiölehdet ovat leveänpuikeita, pitkäsuippuisia ja kellertäviä. Itiöt kasvavat kellanvihreisiin kynttilämäisiin ja perättömiin itiötähkiin, jotka kohoavat yksittäin suoraan ylöspäin kasvin haarojen latvoissa. Pituudeltaan itiötähkät ovat 1–4 cm. Itiöpesäkkeet sijaitsevat itiölehtien hangoissa. Niiden itiöt kypsyvät Suomessa kesä-syyskuussa. Alkeisvarsikko on yksikotinen, lehtivihreätön, mukulamainen ja sijaitsee tavallisesti maan alla.[3][4]
Suomessa tavattavat riidenlieot jaetaan kahteen alalajiin, metsäriidenliekoon (ssp. annotinum) ja pohjanriidenliekoon (ssp. alpestre). Suurikokoisemman metsäriidenlieon lehdet ovat siirottavia, litteitä ja sahalaitaisia, kun taas pohjanriidenlieon lehdet ovat lähes varrenmyötäisiä, kuperaselkäisiä, ehytlaitaisia ja otakärkisiä.[3]
Itiötähkättömän riidenlieon voi toisinaan sekoittaa ketunliekoon (Huperzia selago).
Riidenlieon levinneisyysalue kattaa suurimman osan pohjoisen pallonpuoliskon havu- ja sekametsävyöhykkeestä. Euroopassa sitä tavataan lukuun ottamatta Pyreneiden niemimaata, Pohjois-Ranskaa, Etelä-Italiaa, Kreikkaa, Bulgariaa ja Etelä-Ukrainaa. Levinneisyysalue jatkuu laikuttaisena läpi Siperian Pohjois-Kiinaan ja Japaniin saakka, ja edelleen Yhdysvaltojen pohjoisosiin ja Etelä- ja Keski-Kanadaan sekä Grönlantiin.[4][5] Suomessa riidenlieko kasvaa hyvin yleisenä koko maassa Pohjois-Lappia lukuun ottamatta, missä se on harvinaisempi.[6] Alalajeista metsäriidenliekoa tavataan koko maasta, pohjanriidenlieon esiintyessä lähinnä Oulun korkeudelta pohjoiseen.[3]
Riidenlieon itiöpöly on hienojakoista, keltaista pulveria, jota on käytetty kansanlääkinnässä haavojen ja ihotautien hoitoon. Pölyä on käytetty myös apteekeissa pillereiden päällystämiseen, jotta ne eivät takertuisi rasioissa toisiinsa.[7][8]
Riidenlieon itiöpölyä on kutsuttu myös kärpäsruudiksi, koska se palaa räiskähdellen. Itiöt sisältävät runsaasti helposti syttyvää öljyä. Ilmaan heitettynä kourallinen itiöpölyä syttyy yhdestä tulitikusta, mitä ominaisuutta on aikoinaan hyödynnetty valokuvauksessa.[8][9] Nykyisin itiöpölyä käytetään pyrotekniikassa tuliefekteihin.[5] Sitä voidaan käyttää myös pureutteena alunan sijasta lankoja värjättäessä.[10]
Riidenlieko (Lycopodium annotinum) on talvivihreä metsän pohjakerroksen yhtäläisitiöinen sanikkainen. Kasvin nimi tulee kansanperinteessä riideksi (riisi, riisitauti) kutsutusta sairaudesta, jonka parantamiseen sitä on käytetty. Suomessa lajia on kutsuttu muun muassa myös harakanvarpaaksi ja variksenvarpaaksi.