nomes no trilho de navegação
Borneonoranki (Pongo pygmaeus) on Borneon sademetsissä elävä orankilaji. Aiemmin orankeja katsottiin olevan vain yksi laji, oranki Pongo pygmaeus, mutta nykykäsityksen mukaan sumatranorankia pidetään omana lajinaan Pongo abelii.
Borneonoranki on kahdesta orankilajista vähän vähemmän uhanalainen: sumatranorankeja arvioidaan olevan enää 7500, borneonorankien määräksi arvioitiin vuonna 2012 noin 104 700 yksiöä. Lajin kokonaismäärä on kuitenkin tutkimusten mukaan pienentynyt 1970-luvun alun jälkeen yli 50 prosenttia, ja laji luokitellaankin äärimmäisen uhanalaiseksi.[1] Borneonorankeja elää Keski- ja Länsi-Kalimantanissa alueella joka oli aikaisemmin yhtenäisen sademetsän peittämää vuoristoseutua, mutta nykyisin metsät ovat pahasti pirstaloituneet.
Muun muassa San Diegon eläintarhassa on borneonorankeja.[2]
Borneonorankiuros painaa 60–90 kiloa, naaras 30–50 kiloa. Ne ovat noin puolitoista metriä pitkiä ja elävät 35–45 vuotta.
Borneonoranki syö enimmäkseen kasvisruokaa: rambutania ja muita hedelmiä, ruohoa ja puiden versoja. Orangit voivat tehdä pahaa tuhoa öljypalmuviljelmällä syömällä kaikki nuoret versot, ja siksi maanviljelijät vihaavat niitä.
Borneonoranki (Pongo pygmaeus) on Borneon sademetsissä elävä orankilaji. Aiemmin orankeja katsottiin olevan vain yksi laji, oranki Pongo pygmaeus, mutta nykykäsityksen mukaan sumatranorankia pidetään omana lajinaan Pongo abelii.
Borneonoranki on kahdesta orankilajista vähän vähemmän uhanalainen: sumatranorankeja arvioidaan olevan enää 7500, borneonorankien määräksi arvioitiin vuonna 2012 noin 104 700 yksiöä. Lajin kokonaismäärä on kuitenkin tutkimusten mukaan pienentynyt 1970-luvun alun jälkeen yli 50 prosenttia, ja laji luokitellaankin äärimmäisen uhanalaiseksi. Borneonorankeja elää Keski- ja Länsi-Kalimantanissa alueella joka oli aikaisemmin yhtenäisen sademetsän peittämää vuoristoseutua, mutta nykyisin metsät ovat pahasti pirstaloituneet.
Muun muassa San Diegon eläintarhassa on borneonorankeja.
