nomes no trilho de navegação
Matokäärmeet (Leptotyphlopidae) ja sokkokäärmeet (Typholopidae ja Anomelepididae) muistuttavat ulkonäöltään ja elintavoiltaan toisiaan. Näiden ryhmien samanlaisuus ei kuitenkaan johdu sukulaisuudesta - itse asiassa mato- ja sokkokäärmeet ovat varsin kaukaista sukua toisilleen. Matokäärmeet ovat jättiläiskäärmeiden sukulaisia, sokkokäärmeet puolestaan liskoja lähimpänä olevien käärmeiden.
Matokäärmeillä on jäljellä näkyviä surkastumia lantion ja takaraajojen luista. Tässä ne muistuttavat jättiläiskäärmeitä (Boidae), joiden lähimpiä sukulaisia niiden uskotaankin olevan. Jättiläiskäärmeistä poiketen matokäärmeiden kallo on tiivis ja tukeva. Yläleuka on hampaaton ja alaleuan hampaat ovat pienikokoisia. Yläleuka liittyy kiinteästi muuhun kalloon, ja matokäärmeiden kallo on käytännössä akineettinen: yläleuka ei liiku niiden avatessa suutaan.
Matokäärmeet elävät maan alla. Ne voivat kaivaa itse käytävänsä, tai sitten ne saattavat asustaa kivien, kaatuneiden puunrunkojen tai karikkeen suojaamina. Maan pinnalle ne tulevat joskus harvoin pimeässä tai sitten pakosta. Maanalainen elämäntapa näkyy matokäärmeiden ulkonäössä. Ne ovat 15- 30 cm:n mittaisia, alle yhden senttimetrin paksuisia, ulkonäöltään täysin matomaisia eläimiä. Ruumista peittävät suomut ovat pieniä ja lähes pyöreitä. Silmät ovat suomujen peitossa erottuen päällepäin vain himmeinä täplinä. Tästä huolimatta matokäärmeet pystyvät aistimaan ainakin valon voimakkuuden vaihtelua.
Matokäärmeitä on kaikkiaan yli 90 lajia, jotka jaetaan kahteen sukuun Leptotyphlops ja Rhinoleptus, joista jälkimmäiseen kuuluu vain yksi laji. Matokäärmeiden levinneisyysalue on kuitenkin valtava, sillä niitä on tavattu Afrikassa, Lounais-Aasiassa ja trooppisessa Amerikassa. Niiden pääravintona ovat yleensä termiitit ja muurahaiset, tavallisimmin ehkä näiden munat ja toukat. Useimmat matokäärmeet elävät savanneilla tai puoliaavikoilla.
Matokäärmeet (Leptotyphlopidae) ja sokkokäärmeet (Typholopidae ja Anomelepididae) muistuttavat ulkonäöltään ja elintavoiltaan toisiaan. Näiden ryhmien samanlaisuus ei kuitenkaan johdu sukulaisuudesta - itse asiassa mato- ja sokkokäärmeet ovat varsin kaukaista sukua toisilleen. Matokäärmeet ovat jättiläiskäärmeiden sukulaisia, sokkokäärmeet puolestaan liskoja lähimpänä olevien käärmeiden.
Matokäärmeillä on jäljellä näkyviä surkastumia lantion ja takaraajojen luista. Tässä ne muistuttavat jättiläiskäärmeitä (Boidae), joiden lähimpiä sukulaisia niiden uskotaankin olevan. Jättiläiskäärmeistä poiketen matokäärmeiden kallo on tiivis ja tukeva. Yläleuka on hampaaton ja alaleuan hampaat ovat pienikokoisia. Yläleuka liittyy kiinteästi muuhun kalloon, ja matokäärmeiden kallo on käytännössä akineettinen: yläleuka ei liiku niiden avatessa suutaan.
Matokäärmeet elävät maan alla. Ne voivat kaivaa itse käytävänsä, tai sitten ne saattavat asustaa kivien, kaatuneiden puunrunkojen tai karikkeen suojaamina. Maan pinnalle ne tulevat joskus harvoin pimeässä tai sitten pakosta. Maanalainen elämäntapa näkyy matokäärmeiden ulkonäössä. Ne ovat 15- 30 cm:n mittaisia, alle yhden senttimetrin paksuisia, ulkonäöltään täysin matomaisia eläimiä. Ruumista peittävät suomut ovat pieniä ja lähes pyöreitä. Silmät ovat suomujen peitossa erottuen päällepäin vain himmeinä täplinä. Tästä huolimatta matokäärmeet pystyvät aistimaan ainakin valon voimakkuuden vaihtelua.
Matokäärmeitä on kaikkiaan yli 90 lajia, jotka jaetaan kahteen sukuun Leptotyphlops ja Rhinoleptus, joista jälkimmäiseen kuuluu vain yksi laji. Matokäärmeiden levinneisyysalue on kuitenkin valtava, sillä niitä on tavattu Afrikassa, Lounais-Aasiassa ja trooppisessa Amerikassa. Niiden pääravintona ovat yleensä termiitit ja muurahaiset, tavallisimmin ehkä näiden munat ja toukat. Useimmat matokäärmeet elävät savanneilla tai puoliaavikoilla.
