dcsimg

Lillukka ( Finnish )

provided by wikipedia FI

Lillukka (Rubus saxatilis) on Euraasiassa kasvava monivuotinen, hyönteispölytteinen vatukkakasvi. Sitä tavataan koko Suomessa.

Suomessa lillukka on tunnettu myös kansanomaisilla nimillä, kuten linnunmarja, lintukka, ämmänmarja, ämmänhillikka, kissanlillukka ja hämmälillukka. Nimet viittaavat kasvin vaatimattomiin, suurikivisiin marjoihin.[1]

Ulkonäkö ja koko

 src=
Lillukan kukkia.

Lillukka kasvaa 10–30 cm korkeaksi. Varsi on pysty, karhea ja harvakseltaan hienopiikkinen. Pintarönsyt voivat kasvaa yli kolme metriä kesän aikana. Rönsyissä on kukattomia, juurehtivia ruusukkeita. Lehtiruoti on hienopiikkinen. Lehdet ovat päältä kaljuja, alta hienokarvaisia. Lehden lapa on kolmilehdykkäinen, lehdykät ovat toistamiseen terävähampaisia. Kukinto 3–15-kukkainen, sarjamainen huiskilo. Valkoiset kukat nousevat lyhyen kukkavarren päähän. Terälehdet ovat 3–6 mm pitkiä, tuskin verholehtiä pitempiä, kapeita ja pystyjä. Lillukka kukkii Suomessa kesäkuussa. Hedelmä on kirkkaanpunainen kerrannaisluumarja. Yhteenkasvaneita luumarjoja on 2–6 kappaletta.[2][3]

Lillukka voi risteytyä mesimarjan (Rubus arcticus) kanssa, jolloin risteymää nimitetään mesilillukaksi (Rubus × castoreus). Risteymä on vaihtelevan näköinen ja kokoinen mutta muistuttaa useimmiten lillukkaa.[2]

Levinneisyys

Lillukkaa tavataan Euroopassa Ranskasta ja Britteinsaarilta itään. Etelässä levinneisyysalue ulottuu Pohjois-Italiaan ja Kreikkaan, pohjoisessa koko Pohjois-Euroopan metsävyöhykkeelle sekä Islantiin. Euroopasta levinneisyysalue jatkuu pitkälle Itä-Siperiaan ja Kiinaan saakka. Lisäksi sitä tavataan Grönlannissa.[4] Suomessa lillukkaa kasvaa yleisenä koko maassa. Runsaimmillaan laji on Etelä- ja Keski-Suomessa.[5]

Elinympäristö

Lillukka kasvaa lehdoissa, tuoreissa metsissä, harju-, kallio- ja rinnemetsissä sekä pientareilla.[2] Laji on tyypillinen mustikkatyyppiin kuuluvilla tuoreilla kankailla.

Käyttö

Lillukan marjat ovat syötäviä ja maultaan hapahkoja. Vähäisen marjasadon vuoksi sillä ei ole kuitenkaan suurta taloudellista merkitystä.[1][6]

Lähteet

  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Ålandstryckeriet, Mariehamn 2008.

Viitteet

  1. a b Oulun kasvit 2005, s. 178.
  2. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 243.
  3. Ålands flora 2008, s. 183–184.
  4. Den virtuella floran: Stenbär (ruots.) Viitattu 26.9.2010.
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Lillukan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 26.9.2010.
  6. Yrttitarha.fi: Lillukka

Aiheesta muualla

license
cc-by-sa-3.0
copyright
Wikipedian tekijät ja toimittajat
original
visit source
partner site
wikipedia FI

Lillukka: Brief Summary ( Finnish )

provided by wikipedia FI

Lillukka (Rubus saxatilis) on Euraasiassa kasvava monivuotinen, hyönteispölytteinen vatukkakasvi. Sitä tavataan koko Suomessa.

Suomessa lillukka on tunnettu myös kansanomaisilla nimillä, kuten linnunmarja, lintukka, ämmänmarja, ämmänhillikka, kissanlillukka ja hämmälillukka. Nimet viittaavat kasvin vaatimattomiin, suurikivisiin marjoihin.

license
cc-by-sa-3.0
copyright
Wikipedian tekijät ja toimittajat
original
visit source
partner site
wikipedia FI