Sitruuna (Citrus limon) on ruutakasveihin (Rutaceae) kuuluva sitruspuu. Sen hedelmää kutsutaan myös samalla nimellä. Sitruunan hedelmästä tavallisimmin käytetään siitä puristettu mehu, mutta myös hedelmälihaa ja kuoria käytetään mm. ruoanlaitossa ja juomasekoituksissa. Sitruunaa syödään harvoin sellaisenaan, sillä sen kirpeä maku ei miellytä kovin monia. Sitruunamehusta on noin 5 % sitruunahappoa, joka antaa sille kirpeän maun. Sitruunan itäminen siemenestä hedelmää tuottavaksi puuksi kestää noin 15 vuotta.
Sitruunoita on kasvatettu ilmeisesti sekä Kiinassa että Intiassa jo tuhansia vuosia sitten.[1] Eurooppaan kasvi tuotiin viimeistään ajanlaskumme alussa, ensimmäisenä Etelä-Italiaan. Amerikkaan se vietiin jo Kolumbuksen retkien mukana 1493. 1700-luvulla James Lind torjui merimiesten keripukkia happamien sitruunoiden sisältämän C-vitamiinin avulla.
Sitruunan ominaista tuoksua aiheuttava aine on limoneeni-niminen eteerinen öljy.[2] Sama tuoksu on monissa muissakin kasveissa. Jopa tietyissä kannabislajikkeissa on tätä kyseistä ainetta. Skunk nimisestä lajikkeesta eristetty c99 lajike sisältää limoneenia ja tästä edelleen risteytetyssä Grapefruitissa on todella vahva sitruksen tuoksu.
Tuoksupelargoni on koristekasvi, sitruunamelissa mauste. Sitruunaruoho Cymbopogon citratus tai C. flexuosus ovat aasialaisen ruoan mausteita, sitronellaheinä Cymbopogon nardus koristekasvi ja kosmetiikan raaka-aine.[3]
Ravintoarvot sataa grammaa kohden:[4]
Sitruunoissa on paljon C-vitamiinia, antioksidantteja, fytokemikaaleja, kaliumia ja kohtalaisesti myös folaattia ja kalsiumia.[5] Sitruunat ovat myös jonkin verran diureettisia eli niiden nauttiminen poistaa nesteitä kehosta minkä vuoksi sitruunamehua käytetään elimistön puhdistamiseen.[6] Sitruunoilla on myös antibakteerisia ominaisuuksia eli ne tuhoavat vapaita radikaaleja.[7]
Sitruuna (Citrus limon) on ruutakasveihin (Rutaceae) kuuluva sitruspuu. Sen hedelmää kutsutaan myös samalla nimellä. Sitruunan hedelmästä tavallisimmin käytetään siitä puristettu mehu, mutta myös hedelmälihaa ja kuoria käytetään mm. ruoanlaitossa ja juomasekoituksissa. Sitruunaa syödään harvoin sellaisenaan, sillä sen kirpeä maku ei miellytä kovin monia. Sitruunamehusta on noin 5 % sitruunahappoa, joka antaa sille kirpeän maun. Sitruunan itäminen siemenestä hedelmää tuottavaksi puuksi kestää noin 15 vuotta.
