Punaneidonunikko (Glaucium corniculatum) on neidonunikoihin kuuluva, punakukkainen kasvilaji.
Yksivuotinen punaneidonunikko kasvaa 20–40 cm korkeaksi. Kasvi on karvainen ja sen maitiaisneste on väriltään keltaista. Lehdet ovat parijakoisia, liuskat ovat leveitä ja melko suippohampaisia. Kukat ovat yksittäin lehtihangoissa. Verhiö on kaksilehtinen, mutta verholehdet varisevat varhain. Säteittäinen teriö on 3–4 cm leveä ja väriltään punertava tai oranssi, terälehdet ovat usein mustatyvisiä. Heteitä on runsaasti. Suomessa punaneidonunikko kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Kota on jopa 20 cm pitkä, hoikka ja karheakarvainen.[1][2]
Punaneidonunikko on alun perin kotoisin Välimeren alueelta, Etelä-Euroopasta ja Lounais-Aasiasta.[2][3] Suomessa punaneidonunikkoa on tavattu satunnaisena lajina lähinnä maan eteläisistä osista. Lajin pohjoisimmat havainnot ovat Oulun seudulta ja Etelä-Lapista. Suomessa suurin osa lajin havainnoista on tehty 1900-luvun puoliväälin tienoilla tai sitä ennen.[4][5]
Alkuperäisellä levinneisyysalueellaan punaneidonunikko kasvaa pensasaroilla, rannoilla ja joutomailla.[2] Suomessa punaneidonunikko on tulokaslaji, jota tavataan tavallisesti myllyillä, rautateillä, satamissa ja kaatopaikoilla.[4]
Lähi-idässä punaneidonunikkoa on käytetty rohdoskasvina. Sen terälehdistä puristamalla tai koko kasvia keittämällä on saatu silmätippoja silmätulehdusten hoitoon.[2]
Punaneidonunikko (Glaucium corniculatum) on neidonunikoihin kuuluva, punakukkainen kasvilaji.
