Äyriäishuuhkaja (Bubo blakistoni) on pöllöihin kuuluva lintu. Se on kuuluu huuhkajien alaryhmään, joka on erikoistunut metsästämään jokien ranta-alueilla. Lintu on aiemmin kuulunut sukuun kalahuuhkajat (Ketupa).
Äyriäishuuhkajan elinaluetta ovat rantametsiköt, joissa on suuria vanhoja puita pesimäpaikaksi, lähellä järviä, jokia, lähteitä ja matalikkoja, jotka eivät jäädy talvella. Se syö kaloja ja sammakkoeläimiä mutta myös pieniä nisäkkäitä ja lintuja aina pyyhyn asti. Se syö myös raatoja.
Äyriäispöllö voi olla suurin pöllölaji, se on kooltaan 60–72 cm.[3] Uros painaa 3–3,75 kg, naaras 3–3,75 kg asti.[4] Siipien kärkiväli voi olla 185–240 cm. Ulkoisesti se näyttää euraasialaiselta huuhkajalta, mutta on vaaleampi ja sillä on leveät takkuiset korvatupsut. Sen yläpuoli on viirullinen ruskeankeltainen, yläpuoli on ruskeankeltainen. Kurkku on valkoinen. Silmäterä on keltainen (huuhkajalla oranssi).
Lintu on erittäin uhanalainen, sillä sen elinalueet, jokien rantametsiköt, ovat vähentyneet rantojen rakentamisen vuoksi. Japanissa on 100–150 lintua, joista 20 on pesivää paria. Aasian mantereella populaatio on paljon suurempi, ehkä tuhansia.
Henry Seebohm nimesi linnun englantilaisen luonnontieteilijän Thomas Blakistonin mukaan, joka on ottanut kiinni alkuperäisen yksilön Hakodatessa Hokkaidōssa Japanissa vuonna 1883.
Sillä on kaksi alalajia:[2]
Äyriäishuuhkaja (Bubo blakistoni) on pöllöihin kuuluva lintu. Se on kuuluu huuhkajien alaryhmään, joka on erikoistunut metsästämään jokien ranta-alueilla. Lintu on aiemmin kuulunut sukuun kalahuuhkajat (Ketupa).
Äyriäishuuhkajan elinaluetta ovat rantametsiköt, joissa on suuria vanhoja puita pesimäpaikaksi, lähellä järviä, jokia, lähteitä ja matalikkoja, jotka eivät jäädy talvella. Se syö kaloja ja sammakkoeläimiä mutta myös pieniä nisäkkäitä ja lintuja aina pyyhyn asti. Se syö myös raatoja.
Äyriäispöllö voi olla suurin pöllölaji, se on kooltaan 60–72 cm. Uros painaa 3–3,75 kg, naaras 3–3,75 kg asti. Siipien kärkiväli voi olla 185–240 cm. Ulkoisesti se näyttää euraasialaiselta huuhkajalta, mutta on vaaleampi ja sillä on leveät takkuiset korvatupsut. Sen yläpuoli on viirullinen ruskeankeltainen, yläpuoli on ruskeankeltainen. Kurkku on valkoinen. Silmäterä on keltainen (huuhkajalla oranssi).
Lintu on erittäin uhanalainen, sillä sen elinalueet, jokien rantametsiköt, ovat vähentyneet rantojen rakentamisen vuoksi. Japanissa on 100–150 lintua, joista 20 on pesivää paria. Aasian mantereella populaatio on paljon suurempi, ehkä tuhansia.
Henry Seebohm nimesi linnun englantilaisen luonnontieteilijän Thomas Blakistonin mukaan, joka on ottanut kiinni alkuperäisen yksilön Hakodatessa Hokkaidōssa Japanissa vuonna 1883.
