Himalajanviiriäisfasaani (Ophrysia superciliosa) on äärimmäisen uhanalainen Intiassa Uttarakhandin osavaltiossa läntisellä Himalajalla elävä kanalintu [1]. Lajista ei ole varmoja havaintoja vuoden 1876 jälkeen.
Kooltaan himalajanviiriäisfasaani on noin 25 cm. Koiras on väritykseltään lähes kauttaaltaan harmaankirjava. Koiraan pää on musta ja siinä on valkoinen silmäkulmajuova. Myös alaperässä on kapeita valkoisia poikittaisjuovia. Naaras on väriltään ruskeankirjava. Himalajanviiriäisfasaanin nokka ja koivet ovat punaiset. Lajin ääni on värisevä vihellys [2].
Himalajanviiriäisfasaanin elinympäristöä ovat pitkää ruohoa ja pensaita kasvavat alueet 1 650–2 400 metrin korkeudessa. Laji elää yleensä noin 10 yksilön parvissa ja lentää hyvin harvoin. Himalajanviiriäisfasaanikannan kooksi arvioidaan alle 50 yksilöä [2]. Lajin vähentymisen syinä pidetään lajiin kohdistunutta metsästystä sekä elinympäristöjen tuhoutumista kalkkikivikaivoksien takia [1].
Himalajanviiriäisfasaani (Ophrysia superciliosa) on äärimmäisen uhanalainen Intiassa Uttarakhandin osavaltiossa läntisellä Himalajalla elävä kanalintu . Lajista ei ole varmoja havaintoja vuoden 1876 jälkeen.
Kooltaan himalajanviiriäisfasaani on noin 25 cm. Koiras on väritykseltään lähes kauttaaltaan harmaankirjava. Koiraan pää on musta ja siinä on valkoinen silmäkulmajuova. Myös alaperässä on kapeita valkoisia poikittaisjuovia. Naaras on väriltään ruskeankirjava. Himalajanviiriäisfasaanin nokka ja koivet ovat punaiset. Lajin ääni on värisevä vihellys .
Himalajanviiriäisfasaanin elinympäristöä ovat pitkää ruohoa ja pensaita kasvavat alueet 1 650–2 400 metrin korkeudessa. Laji elää yleensä noin 10 yksilön parvissa ja lentää hyvin harvoin. Himalajanviiriäisfasaanikannan kooksi arvioidaan alle 50 yksilöä . Lajin vähentymisen syinä pidetään lajiin kohdistunutta metsästystä sekä elinympäristöjen tuhoutumista kalkkikivikaivoksien takia .
