Hiirenhäntälepakot (Rhinopomatidae) on lepakkoheimo, johon kuuluu vain yksi suku, Rhinopoma.[2] Hiirenhäntälepakoihin kuuluu vain neljä lajia, jotka elävät kuivilla ja puolikuivilla alueilla Pohjois-Afrikassa ja Etelä-Aasiassa.
Nämä lepakot ovat saaneet nimensä pitkästä hännästään, joka on lähes kokonaan ilman lentopoimua. Hiirenhäntälepakot ovat harmaanruskeita. Kasvot ja vatsan takaosa ovat karvattomia. Kooltaan heimon lajit ovat 5–9 senttimetriä ilman häntää, joka on 4–8 senttimetriä pitkä, ja painoltaan eläimet ovat 6–14 grammaa.
Hiirenhäntälepakot käyttävät ravinnokseen hyönteisiä. Ne asuvat kuivilla tai puolikuivilla ja puuttomilla alueilla. Päivät ne nukkuvat luolissa, kivien koloissa ja rakennuksissa. Niitä on tavattu Egyptissä jopa pyramideista. Hiirenhäntälepakot muodostavat muutaman tuhannen yksilön yhdyskuntia, jotka ovat jakautuneet pienempiin ryhmiin.
Hiirenhäntälepakot (Rhinopomatidae) on lepakkoheimo, johon kuuluu vain yksi suku, Rhinopoma. Hiirenhäntälepakoihin kuuluu vain neljä lajia, jotka elävät kuivilla ja puolikuivilla alueilla Pohjois-Afrikassa ja Etelä-Aasiassa.
Nämä lepakot ovat saaneet nimensä pitkästä hännästään, joka on lähes kokonaan ilman lentopoimua. Hiirenhäntälepakot ovat harmaanruskeita. Kasvot ja vatsan takaosa ovat karvattomia. Kooltaan heimon lajit ovat 5–9 senttimetriä ilman häntää, joka on 4–8 senttimetriä pitkä, ja painoltaan eläimet ovat 6–14 grammaa.
Hiirenhäntälepakot käyttävät ravinnokseen hyönteisiä. Ne asuvat kuivilla tai puolikuivilla ja puuttomilla alueilla. Päivät ne nukkuvat luolissa, kivien koloissa ja rakennuksissa. Niitä on tavattu Egyptissä jopa pyramideista. Hiirenhäntälepakot muodostavat muutaman tuhannen yksilön yhdyskuntia, jotka ovat jakautuneet pienempiin ryhmiin.
