dcsimg

Harmaahome ( Finnish )

provided by wikipedia FI

Harmaahome (Botrytis cinerea, syn. Botryotinia fuckeliana) on yleinen kasveihin tarttuva sienitauti. Laji on sama kuin viininviljelyssä käytettävä jalohome.

Harmaahome luetaan kotelosieniin, mutta siitä tunnetaan vain suvuton vaihe. Tarkemmin laji on luokiteltu levysieniin. Harmaahome säilyy kosteissa oloissa erityisinä inaktiivisina rihmastopahkoina samoin kuin sukulaisensa homepahkasieni (Sclerotinia sclerotiorum).[2]

Harmaahome on tyypillinen haavaloinen, eli se tarttuu erityisesti kasvin vioittuneisiin kohtiin. Se ilmenee aluksi valkoisina homepisteinä, jotka muuttuvat pian harmaiksi. Pinta on nukkamainen. Tartunta lähtee usein liikkeelle vahingoittuneesta kasvikudoksesta, mutta se voi saastuttaa myös tervettä solukkoa. Tauti aiheuttaa hedelmän tai marjan pehmenemisen ja lopulta mätänemisen. Harmaahome pitää kosteudesta ja varjoisasta paikasta. Erittäin suosiollista harmaahomeen leviämiselle ovat yli 10 asteen yölämpötilat.[2]

Harmaahome on yleinen varsinkin puutarhamansikalla. Esimerkiksi mansikasta on kehitetty homeenkestäviä lajikkeita. Harmaahome saastuttaa myös varsin muunalaisia kasveja, kuten rypsiä ja porkkanaa, sekä jopa puuvartisia kasveja, kuten herukoita.[2]

Marjojen ummehtunut homeenmaku ei johdu toksiineista, sillä harmaahome ei tuota niitä lainkaan. Näin ollen marjat eivät ole ihmiselle syötynä vaarallisia, joskin ne ovat pahanmakuisia.[2]

Harmaahometta torjutaan kemiallisesti hyvää viljelyhygieniaa noudattaen, ja myös biologisia torjuntamenetelmiä on kokeiltu menestyksekkäästi esimerkiksi Gliocladium catenulatum -sienen rihmastoa ja itiöitä hyödyntäen. Vioittuneet hedelmät olisi syytä poistaa erottelemalla, sillä harmaahome leviää nopeasti saastuneista hedelmistä terveisiin. Kemiallinen torjunta suoritetaan heti ensimmäisten oireiden ilmenemisen jälkeen. Kemiallisen torjunnan ongelmana on se, että epäspesifit rikki- tai kuparipitoiset ympäristömyrkyt ovat yleensä vaarallisia koko ympäristölle, myös ihmiselle. Biologiset kasvinsuojeluaineet ovat taudinaiheuttajassa loisivia mikrobeja. Sienten torjunta-aineista käytetään nimitystä fungisidi.[2]

 src=
Harmaahomeen suvuttomia kuromaitiöitä

Lähteet

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 9.9.2008
  2. a b c d e Asko Hannukkala ja Jari Valkonen: ”Sienet kasvitautien aiheuttajina”, Sienten biologia, s. 239–244. Gaudeamus, 2013.

Aiheesta muualla

license
cc-by-sa-3.0
copyright
Wikipedian tekijät ja toimittajat
original
visit source
partner site
wikipedia FI

Harmaahome: Brief Summary ( Finnish )

provided by wikipedia FI

Harmaahome (Botrytis cinerea, syn. Botryotinia fuckeliana) on yleinen kasveihin tarttuva sienitauti. Laji on sama kuin viininviljelyssä käytettävä jalohome.

Harmaahome luetaan kotelosieniin, mutta siitä tunnetaan vain suvuton vaihe. Tarkemmin laji on luokiteltu levysieniin. Harmaahome säilyy kosteissa oloissa erityisinä inaktiivisina rihmastopahkoina samoin kuin sukulaisensa homepahkasieni (Sclerotinia sclerotiorum).

Harmaahome on tyypillinen haavaloinen, eli se tarttuu erityisesti kasvin vioittuneisiin kohtiin. Se ilmenee aluksi valkoisina homepisteinä, jotka muuttuvat pian harmaiksi. Pinta on nukkamainen. Tartunta lähtee usein liikkeelle vahingoittuneesta kasvikudoksesta, mutta se voi saastuttaa myös tervettä solukkoa. Tauti aiheuttaa hedelmän tai marjan pehmenemisen ja lopulta mätänemisen. Harmaahome pitää kosteudesta ja varjoisasta paikasta. Erittäin suosiollista harmaahomeen leviämiselle ovat yli 10 asteen yölämpötilat.

Harmaahome on yleinen varsinkin puutarhamansikalla. Esimerkiksi mansikasta on kehitetty homeenkestäviä lajikkeita. Harmaahome saastuttaa myös varsin muunalaisia kasveja, kuten rypsiä ja porkkanaa, sekä jopa puuvartisia kasveja, kuten herukoita.

Marjojen ummehtunut homeenmaku ei johdu toksiineista, sillä harmaahome ei tuota niitä lainkaan. Näin ollen marjat eivät ole ihmiselle syötynä vaarallisia, joskin ne ovat pahanmakuisia.

Harmaahometta torjutaan kemiallisesti hyvää viljelyhygieniaa noudattaen, ja myös biologisia torjuntamenetelmiä on kokeiltu menestyksekkäästi esimerkiksi Gliocladium catenulatum -sienen rihmastoa ja itiöitä hyödyntäen. Vioittuneet hedelmät olisi syytä poistaa erottelemalla, sillä harmaahome leviää nopeasti saastuneista hedelmistä terveisiin. Kemiallinen torjunta suoritetaan heti ensimmäisten oireiden ilmenemisen jälkeen. Kemiallisen torjunnan ongelmana on se, että epäspesifit rikki- tai kuparipitoiset ympäristömyrkyt ovat yleensä vaarallisia koko ympäristölle, myös ihmiselle. Biologiset kasvinsuojeluaineet ovat taudinaiheuttajassa loisivia mikrobeja. Sienten torjunta-aineista käytetään nimitystä fungisidi.

 src= Harmaahomeen suvuttomia kuromaitiöitä
license
cc-by-sa-3.0
copyright
Wikipedian tekijät ja toimittajat
original
visit source
partner site
wikipedia FI