Pikkuluikka (Eleocharis parvula) on sarakasvien (Cyperaceae) heimoon, luikkien (Eleocharis) sukuun kuuluva kasvilaji. Se on yleisesti ottaen hyvin pienikokoinen rannoilla kasvava kasvilaji, joka kasvaa usein kokonaan vedenpinnan alla. Veden alla kasvaessaan se ei muodosta lainkaan kukintotähkiä. Pikkuluikka muistuttaa useita muita luikkalajeja, mutta on erotettavissa niistä rönsyjensä päissä olevien talvehtimissilmujen perusteella.[2]
Pikkuluikan varret ovat noin viisi senttimetriä korkeita, velttoja, ohuita ja vaaleanvihreitä. Varret kasvavat pieninä, ruusukemaisina ryhminä. Pikkuluikka muodostaa juurakostaan kapeita rönsyjä, joiden kärkiin muodostuu valkoisia talvehtimissilmuja. Pikkuluikan kukintona on varren päässä oleva yksittäinen tähkä, joka on lähestulkoon surkastunut. Tähkä on noin pari millimetriä pitkä ja siinä on muutamia kukkia. Tähkäsuomut ovat munanmuotoisia sekä vaaleanvihreitä ja alimmat niistä ovat pituudeltaan ainakin puolet koko tähkän pituudesta. Kukat ovat kolmiluottisia. Pikkuluikan hedelmä on kolmikulmainen, vaaleankullanruskea ja kiiltävä pähkylä.[2]
Pikkuluikka kasvaa merenrannoilla yleensä vedessä pehmeillä ja savisilla pohjilla[2]. Pikkuluikkaa tavataan usein yhdessä pikkuhauran (Zannichellia palustris) sekä näkinpartaislevien kanssa[2]. Suomessa pikkuluikkaa tavataan koko merenrannikkoalueella, joskaan se ei ole erityisen yleinen[3].
Pikkuluikan on löytänyt N. H. Nilsson 21.07.1887 Ruotsin Skånesta ja löytö julkaistiin seuraavana vuonna[2].
Pikkuluikkaa käytetään akvaariokasvina.
Pikkuluikka (Eleocharis parvula) on sarakasvien (Cyperaceae) heimoon, luikkien (Eleocharis) sukuun kuuluva kasvilaji. Se on yleisesti ottaen hyvin pienikokoinen rannoilla kasvava kasvilaji, joka kasvaa usein kokonaan vedenpinnan alla. Veden alla kasvaessaan se ei muodosta lainkaan kukintotähkiä. Pikkuluikka muistuttaa useita muita luikkalajeja, mutta on erotettavissa niistä rönsyjensä päissä olevien talvehtimissilmujen perusteella.
Pikkuluikan varret ovat noin viisi senttimetriä korkeita, velttoja, ohuita ja vaaleanvihreitä. Varret kasvavat pieninä, ruusukemaisina ryhminä. Pikkuluikka muodostaa juurakostaan kapeita rönsyjä, joiden kärkiin muodostuu valkoisia talvehtimissilmuja. Pikkuluikan kukintona on varren päässä oleva yksittäinen tähkä, joka on lähestulkoon surkastunut. Tähkä on noin pari millimetriä pitkä ja siinä on muutamia kukkia. Tähkäsuomut ovat munanmuotoisia sekä vaaleanvihreitä ja alimmat niistä ovat pituudeltaan ainakin puolet koko tähkän pituudesta. Kukat ovat kolmiluottisia. Pikkuluikan hedelmä on kolmikulmainen, vaaleankullanruskea ja kiiltävä pähkylä.
Pikkuluikka kasvaa merenrannoilla yleensä vedessä pehmeillä ja savisilla pohjilla. Pikkuluikkaa tavataan usein yhdessä pikkuhauran (Zannichellia palustris) sekä näkinpartaislevien kanssa. Suomessa pikkuluikkaa tavataan koko merenrannikkoalueella, joskaan se ei ole erityisen yleinen.
Pikkuluikan on löytänyt N. H. Nilsson 21.07.1887 Ruotsin Skånesta ja löytö julkaistiin seuraavana vuonna.
Pikkuluikkaa käytetään akvaariokasvina.
