Mänty eli metsämänty (Pinus sylvestris) on mäntyjen (Pinus) sukuun kuuluva havupuu, joka kasvaa luonnonvaraisena Euraasiassa.
Männystä käytettyjä nimityksiä suomen kielessä ovat myös länsimurteissa käytetty honka ja itämurteissa käytetty petäjä. Honka tarkoitti vanhan kansan kielessä tarkemmin vanhaa pystyyn kuivunutta mäntyä ja petäjä suureksi kasvanutta mäntyä.[2]
Mänty on ikivihreä puu, jonka neulaset pysyvät puussa yleensä 3–5 vuotta. Vanhin neulasvuosikerta varisee pois puusta syksyllä. Neulaset ovat pareittain kääpiöversoissa. Mänty kasvaa 15-30 metriä korkeaksi,[3] harvoin 40-metriseksi. Karuilla seuduilla se jää usein huomattavasti matalammaksi. Mänty elää tavallisesti 200–300-vuotiaaksi, mutta yli 600-vuotiaita yksilöitä tunnetaan.[3] Suomen tiettävästi vanhin mänty on iältään noin 780 vuotta.[4]
Mänty on tuulipölytteinen ja paljassiemeninen. Männyn kukinta-aika sijoittuu kesäkuun alkupuolelle ja sen siitepöly on keltaista ja värjää paikoin vesiä. Männyn kävyt ovat kartiomaisia, lyhyitä ja melko pieniä. Kävyn ja siemenen kehitys kestää kaksi kesää.
Männyllä on voimakkaat juuret, jotka pureutuvat syvälle maahan. Isolla männyllä on paksu, suoraan alaspäin työntyvä pääjuuri. Arvellaan, että mikäli pääjuuri vahingoittuu esimerkiksi istutuksen yhteydessä, mänty jää kitukasvuiseksi. Sienistä muun muassa voitatti elää symbioosissa männyn kanssa.
Vanhoissa, vähintään 150 vuoden ikäisissä männyissä on kilpikonnankuvioinen paksu kaarna eli niin sanottu kilpikaarna, joka suojaa puuta metsäpaloilta. Kaarnassa voi näkyä metsäpalojen aiheuttamia haavautumia eli palokoroja.
Männyn levinneisyysalue ulottuu Espanjasta Keski-Euroopan kautta Pohjoismaihin ja itäiseen Siperiaan. Se on ollut aiemmin tavallinen myös Britteinsaarilla, mutta liikahakkuiden takia jäljellä on enää hajanaisia alkuperäisesiintymiä Skotlannissa. Mänty on karujen olosuhteiden puu, joka kestää kylmää, kuivuutta ja ravinteiden niukkuutta, mutta valokasvina edellyttää paljon valoa. Levinneisyysalueen pohjoisosissa mänty kasvaa merenpinnan tasolta 1 000 metrin korkeudelle, mutta eteläosissa se on korkeiden vuoristoalueiden puu, kasvaen 1 200–2 500 metrin korkeudella.
Metsämännystä on olemassa kolme virallisesti hyväksyttyä muunnosta: var. mongolica Mongoliassa sekä läheisillä Etelä-Siperian ja Kiinan alueilla, var. hamata Balkanilla, Pohjois-Turkissa ja Kaukasuksella sekä tavallisin muunnos var. sylvestris muualla männyn levinneisyysalueella. Suomessa mänty muodostaa lähes puolet maan puustosta, ja se kasvaa kaikkialla maassa korkeimpia tuntureita ja uloimpia saaristoluotoja lukuun ottamatta.
Mänty on tärkeä puulaji metsätaloudessa ja metsäteollisuudessa. Metsänviljelyssä kiertoaika on 50–120 vuotta, pisin esiintymisalueen koillisosissa, missä kasvu on hitainta. Mäntymetsiä voidaan uudistaa kylvämällä tai istuttamalla tai luontaisesti uudistamalla. Suomessa mänty oli tärkeä raaka-aine tervanpoltossa ennen teollistumisen aikaa. Nälkävuosina männyn jälsi- ja nilakerroksesta tehtiin pettujauhoja.
Männyn puuaines on pehmeähköä. Sydänpuu on lahonkestävää ja selvästi pintapuuta tummempaa.[5] Puuaines on väriltään vaaleanruskeasta punaruskeaan. Mäntyä käytetään rakennuspuuna ja se sopii hyvin ulkorakenteisiin. Sitä käytetään myös paperipuuna ja huonekalujen valmistukseen.[5]
Mänty eli metsämänty (Pinus sylvestris) on mäntyjen (Pinus) sukuun kuuluva havupuu, joka kasvaa luonnonvaraisena Euraasiassa.
Männystä käytettyjä nimityksiä suomen kielessä ovat myös länsimurteissa käytetty honka ja itämurteissa käytetty petäjä. Honka tarkoitti vanhan kansan kielessä tarkemmin vanhaa pystyyn kuivunutta mäntyä ja petäjä suureksi kasvanutta mäntyä.
