Sokerimänty (Pinus lambertiana) on mäntyjen sukuun kuuluva ainavihanta havupuu. Laji on saanut nimensä makeasta pihkastaan, joka sisältää paljon ksylitolia. Vanhin ajoitettu puu on noin 800-vuotias. Intiaanit käyttivät sokerimännyn pähkinöitä osana ravintoaan. Sokerimäntyä vaivaavista sienistä yleisin on Cronartium ribicola -sieni, joka on tuhonnut suuria määriä sokerimäntyjä.
Sokerimäntyä tavataan alkuperäisenä Yhdysvaltain länsiosissa Oregonin ja Kalifornian osavaltioissa sekä hyvin pienellä alueella Nevadassa, mutta myös Luoteis-Meksikossa Baja Californian osavaltiossa. Lajin alkuperäistä elinympäristöä ovat vuoristojen rinteet 300–3 200 metrin korkeudessa.
Sokerimänty on mäntylajeista suurin. Sen normaali pituus on 40–60 metriä, mutta pisin mitattu sokerimänty Yosemiten kansallispuistossa on saavuttanut 81,7 metrin korkeuden. Rungon ympärysmitta on 1,5–2,5 m, parhaimmillaan yli 3,5 m.
Puun parhaita tuntomerkkejä ovat viisi 6–11 cm pitkää neulasta samassa kannassa ja suuret kävyt, jotka voivat kasvaa jopa 50–66 cm mittaisiksi.
Sokerimänty (Pinus lambertiana) on mäntyjen sukuun kuuluva ainavihanta havupuu. Laji on saanut nimensä makeasta pihkastaan, joka sisältää paljon ksylitolia. Vanhin ajoitettu puu on noin 800-vuotias. Intiaanit käyttivät sokerimännyn pähkinöitä osana ravintoaan. Sokerimäntyä vaivaavista sienistä yleisin on Cronartium ribicola -sieni, joka on tuhonnut suuria määriä sokerimäntyjä.
Sokerimäntyä tavataan alkuperäisenä Yhdysvaltain länsiosissa Oregonin ja Kalifornian osavaltioissa sekä hyvin pienellä alueella Nevadassa, mutta myös Luoteis-Meksikossa Baja Californian osavaltiossa. Lajin alkuperäistä elinympäristöä ovat vuoristojen rinteet 300–3 200 metrin korkeudessa.
