Skorpionit (Scorpiones) ovat laaja hämähäkkieläinten ryhmä, johon kuuluu yli 1 200 lajia.
Skorpionit ovat vanha eläinryhmä. Niitä oli jo siluurikaudella, noin 450–425 miljoonaa vuotta sitten ja nykyisin elävät lajit ovat melko samanlaisia kuin fossiililöydöt. Vuoteen 2007 mennessä fossiiliaineistosta tunnettiin 111 skorpionilajia.[1] Siluurikaudella eli metrin pituinen Brontoscorpio, joka on suurin koskaan elänyt skorpionilaji. Nykyiset skorpionit kehittyivät vedessä eläneistä lajeista ja varhaisimmilla fossiileilla on nähtävissä kidukset.
Skorpionien rakenne on ryhmälle tunnusomainen. Keskeisiä piirteitä ovat kaksi pihtijäsentä (4 pedipal) ja häntä (3 metosoma). Pedipalin pihtiosa on tieteelliseltä nimeltään 7 chela, jossa on liikkumaton osa 9 tibia ja liikkuva osa 8 tarsus. Hännän päässä (11 telson) on kaksi myrkkyrauhasta ja piikki (10 aculeus).
Skorpionin ruumis on hämähäkkieläimille tyypilliseen tapaan kaksiosainen. Etuosaa (1 prosoma tai cephalothorax) peittää kitiininen kilpi. Prosomassa sijaitsee yleensä 8 silmää, jotka ovat kolmessa ryhmässä, 2 ylimpänä ja 2-5 etureunan molemmilla sivuilla. Pedipalien välissä ovat leukakoukut (6 chelicerae). Skorpionin 3–4 jalkaparia alkavat etuosan alta. Jalkojen (5) päässä on kynnet. Ruumiin takaosaa (2 mesosoma tai abdomen) peittää kitiininen kilpi. Mesosomassa ovat mm. lehtikeuhkot ja mesosoman alapinnalla ovat vain skorpioneilla tavattavat maahan asti ulottuvat kampamaiset pektiinielimet (12 pectine).
Skorpionien pituus häntä mukaan lukien vaihtelee 1–18 senttimetrin välillä, naaraat ovat yleensä koiraita kookkaampia ja lyhythäntäisempiä. Afrikassa ja Aasiassa esiintyvä keisariskorpioni (Pandinus imperator) kuuluu kookkaimpiin nykyisin eläviin skorpioneihin.
Skorpionien väritys vaihtelee tummanharmaasta vaaleanruskeaan, jalkojen ollessa vaaleampia kuin ruumis. Skorpionit loistavat sinisenä ultraviolettivalossa niiden kitiinipanssarissa olevien fluoresoivien yhdisteiden kuten β-karbolin vaikutuksesta. Aivan nuoret tai juuri kuorensa vaihtaneet yksilöt eivät kuitenkaan loista. Ilmiön merkitystä skorpioneille ei tunneta.[2]
Skorpioneilla on heikko näkö auringonvalossa, jota ne välttelevät, mutta niillä vaikuttaa olevan erinomainen hämäränäkö kuun ja tähtien valossa.
Raajoja ja ruumista peittävät tuntokarvat, jotka aistivat värähtelyjä ja tuoksuja. Pektiinielimet ruumiin alapuolella aistivat ainakin maanpinnan muotoja ja tuoksuja.
Skorpionit ovat sopeutuneet moniin erilaisiin ympäristöihin, niitä elää lauhkealta trooppiselle vyöhykkeelle, elinympäristön vaihdellessa sademetsistä aavikoihin ja korkeahkoihin vuoristoihin. Lajeja tavataan kaikilla mantereilla Etelämannerta lukuun ottamatta. Kuivilla alueilla ne ovat kuitenkin yleisimpiä ja lajisto runsaampaa. Euroopassa tavataan noin kolmekymmentä eri skorpionilajia, lähinnä Välimeren ympäristössä. Lajimäärä on runsain Balkanilla ja Kreikassa.[3]
Maailman pohjoisin skorpionilaji Euscorpius flavicaudis elää Englannissa Sheppeyn saarella, Kentin rannikon edustalla.[Sf 1]
Päiväksi skorpionit vetäytyvät koloihin, kivien alle tms. Yöllä ne voivat metsästää torakoita, hämähäkkejä, koppakuoriaisia, tuhatjalkaisia ja toisia skorpioneja. Isommat skorpionit saattavat satunnaisesti pyydystää pieniä selkärankaisia kuten liskoja, käärmeitä ja hiiriä.
Skorpioni murskaa saaliin pedipaleillaan ja pistää sitä myrkkypistimellään tarvittaessa. Saaliin syöminen kestää 10–24 tuntia. Skorpioni erittää ruuansulatusnestettä saaliiseen samalla paloitellen sitä tarpeeksi pieniin paloihin leuoillaan. Skorpionit eivät syö joka päivä ja jotkin lajit voivat olla syömättä yli puoli vuotta.
Parittelun aikana uros käyttää pektiinielimiä löytääkseen sopivan paikan maassa sijoittaakseen sinne siemennestettä sisältävän spermatoforin. Uros ja naaras suorittavat lisääntymistanssin, jonka aikana uros sijoittaa naaraan paketin päälle ja naaras siirtää paketin sukuelimiinsä.
Naaras synnyttää eläviä poikasia ruumiin sisällä kehittyvistä munista. Se kuljettaa poikasia selässään muutamasta päivästä muutamaan viikkoon kunnes poikaset kasvavat itsenäisiksi. Skorpioni vaihtaa kuortaan useaan kertaan kasvaessaan täysikasvuiseksi.
Kaikki skorpionit ovat myrkyllisiä, kuitenkin vain parikymmentä lajia yli 1200:sta on terveelle aikuiselle hengenvaarallisia.
Suurimmat skorpionit ovat yleensä melko harmittomia ihmisille ja ne käyttävät saksiaan puolustaakseen itseään piikin (ja myrkyn) sijasta. Vaaralliset skorpionit ovat yleensä alle 10 cm pitkiä. Poikkeuksina tähän on muutama yli 10 cm pituiseksi kasvava Parabuthus-ryhmän laji eteläisessä Afrikassa. Skorpionit, joilla on isot voimakkaat sakset ovat yleensä harmittomia (poikkeuksena Hemiscorpius lepturus). Skorpionit, joilla on ohuet, solakat sakset voivat olla vaarallisia. Tähän ryhmään kuuluu toisaalta myös paljon harmittomia lajeja.[Sf 2]
Scorpion Files -sivuston mukaan eurooppalaiset skorpionit voidaan luokitella lajeihin, jotka eivät ole tai todennäköisesti eivät ole hengenvaarallisia terveelle aikuiselle ihmiselle.[Sf 3].
Skorpionin pistoa voi ensihoitaa seuraavilla ohjeilla:lähde?
Mesopotamian mytologia tuntee skorpioni-ihmiset, jotka olivat joissain kuvauksissa jättimäisiä demoneja, ja joiden yliluonnolliset voimat vastasivat jumalten voimia. Nämä hirviömäiset olennot olivat joissakin kuvauksissa jumalten vihollisia, ja lopulta ne syöstiin kuoleman valtakuntaan. Antiikin Kreikka tuntee Khimaira-nimisen hirviön, jolla on joissakin kertomuksissa skorpionin pyrstö. Useimmiten sen häntänä on myrkkykäärme.
Skorpionit (Scorpiones) ovat laaja hämähäkkieläinten ryhmä, johon kuuluu yli 1 200 lajia.
Skorpionit ovat vanha eläinryhmä. Niitä oli jo siluurikaudella, noin 450–425 miljoonaa vuotta sitten ja nykyisin elävät lajit ovat melko samanlaisia kuin fossiililöydöt. Vuoteen 2007 mennessä fossiiliaineistosta tunnettiin 111 skorpionilajia. Siluurikaudella eli metrin pituinen Brontoscorpio, joka on suurin koskaan elänyt skorpionilaji. Nykyiset skorpionit kehittyivät vedessä eläneistä lajeista ja varhaisimmilla fossiileilla on nähtävissä kidukset.
