Kehrääjämäiset (Bombycoidea) on aitoperhosiin kuuluva perhosten yläheimo. Siihen kuuluu maailmassa noin 3500 lajia. Kehrääjämäiset-nimen ryhmä on saanut toukan tavasta kehrätä itselleen koteloa ympäröivä kotelokoppa vahvasta kuidusta, joskaan piirre ei ole perhosten keskuudessa ainutlaatuinen. Aikaisemmin ryhmään kuulunut karvakehrääjien eli lehtikehrääjien heimo (Lasiocampidae) on nykyisin erotettu omaksi yläheimokseen.
Kehrääjämäisillä perhosilla on tukeva ja karvainen ruumis ja leveät siivet joita monet lajit pitävät lepotilassa kattolaskuisesti, mutta hieman levällään. Kooltaan lajit ovat vaihtelevat keskikokoisista erittäin suuriin ja yläheimoon lukeutuu maailman suurikokoisimpia perhosia. Keskeisinä yläheimoa yhdistävinä tuntomerkkeinä toimivat siipisuonituksen rakenne sekä koirasgenitaaleihin liittyvä lihaksisto. Myös täysikasvuisen toukan jaloissa on yhdistäviä tuntomerkkejä. Äänen tuottamiseen tarkoitettu tympanaalielin puuttuu, samoin puuttuvat päälean pistesilmät ja chaetosemat. Etu- ja takasiiven välillä on ampleksiforminen kytkentä eli takasiiven tyviosa on laajalti kosketuksessa etusiipeen. Poikkeuksen tekevät kiitäjät, joilla siivet kytkeytyvät toisiinsa frenulum-retinaculum-rakenteen avulla.[1]
Toukat ovat useimmissa heimoissa karvattomia, mutta heimoissa Eupterotidae, Lemoniidae sekä Mirinidae toukalla on karvapeite.[1]
Osa lajeista on taloudellisesti merkittäviä. Esimerkiksi silkkiä saadaan erään kehrääjälajin, mulperiperhosen (Bombyx mori), koteloista.
Yläheimoa edustaa Suomessa neljä heimoa ja niistä on tavattu yhteensä 21 lajia.[2]
Kehrääjämäiset (Bombycoidea) on aitoperhosiin kuuluva perhosten yläheimo. Siihen kuuluu maailmassa noin 3500 lajia. Kehrääjämäiset-nimen ryhmä on saanut toukan tavasta kehrätä itselleen koteloa ympäröivä kotelokoppa vahvasta kuidusta, joskaan piirre ei ole perhosten keskuudessa ainutlaatuinen. Aikaisemmin ryhmään kuulunut karvakehrääjien eli lehtikehrääjien heimo (Lasiocampidae) on nykyisin erotettu omaksi yläheimokseen.
