Kaguaanit ovat kaakkoisaasialaisia puussa eläviä nisäkkäitä. Kaguaanien lahkoon kuuluu nykyisin vain yksi heimo ja kaksi sukua, joissa kummassakin on yksi laji.[1] Lajit ovat kaguaani (Cynocephalus volans) ja täpläkaguaani (Galeopterus variegates, aik. Cynocephalus variegatus).[2][1] Näistä kaguaani on yleisempi. Nykyisten lajien lisäksi kaguaanien lahkoon on toisinaan luettu esihistoriallinen Plagiomenidae-heimo, jonka edustajat elivät 60–70 miljoonaa vuotta sitten Pohjois-Amerikassa.[2] Vaikka kaguaanit ovat taitavimpia liitäviä nisäkkäitä, lentämään ne eivät pysty. Pisimmät liidot saattavat olla jopa yli 130 metriä pitkiä[2]. Kaguaanit ovat kädellisten lähimpiä eläviä sukulaisia.[3]
Kaguaanit ovat melko isoja puissa eläviksi nisäkkäiksi: pituudeltaan 35–40 senttimetriä ja painoltaan 1-2 kiloa. Niitä voitaisiin verrata keskikokoiseen opossumiin tai suureen oravaan. Kaguaaneilla on kohtuullisen pitkät ja sirot jalat, normaalipituinen häntä ja suhteellisen hoikka rakenne. Pää on pieni, mutta silmät ovat suuret ja eteenpäin suuntautuneet. Korvat ovat pienet ja pyöreät.
Tunnusmerkillisin piirre kaguaaneissa on kuitenkin lentopoimu, jonka avulla nämä nisäkkäät pystyvät liitämään pitkiäkin matkoja, jopa yli 130 metriä.[2] Poimu kulkee olkapäistä etukäpäliin, viimeisen sormenpäästä varpaankärkiin ja takajaloista hännänpäähän. Toisin kuin muilla liitävillä nisäkkäillä sormien ja varpaiden välitkin on yhdistetty, jotta liitopinta-ala olisi mahdollisimman laaja. Kaguaanien lentopoimut ovat eläimen kokoon suhteutettuna laajemmat kuin minkään muun liitävän nisäkkään[2].
Kaguaaneja tavataan Kaakkois-Aasiassa sekä mantereella että saarilla.[2]
Sademetsät ovat kaguaanien elinympäristöjä.
Kaguaanien käyttäytymisestä tiedetään melko vähän, sillä ne ovat ujoja yöeläimiä ja elävät vain sademetsissä. Kaguaanit ovat joka tapauksessa kömpelöitä kiipijöitä. Ne etenevätkin puissa ylöspäin hypähtelemällä.
Vaikka kaguaanit ovat istukallisia nisäkkäitä, ne lisääntyvät pussieläinmaisesti. Poikaset syntyvät vain 60 päivän raskauden jälkeen kehittymättöminä. Ne viettävät ensimmäisen puoli vuotta elämästään roikkuen emon vatsasta. Kaguaanien lisääntyminen on melko hidasta, sillä poikanen on täysikasvuinen vasta 2–3 vuoden kuluttua. Kun kaguaani on täysikasvuinen se lähtee etsimään omaa pesää itselleen
Kaguaanit ovat kasvinsyöjiä. Ne syövät lehtiä, versoja, kukkia ja mahlaa sekä luultavasti hedelmiäkin.
Kaguaanit ovat kaakkoisaasialaisia puussa eläviä nisäkkäitä. Kaguaanien lahkoon kuuluu nykyisin vain yksi heimo ja kaksi sukua, joissa kummassakin on yksi laji. Lajit ovat kaguaani (Cynocephalus volans) ja täpläkaguaani (Galeopterus variegates, aik. Cynocephalus variegatus). Näistä kaguaani on yleisempi. Nykyisten lajien lisäksi kaguaanien lahkoon on toisinaan luettu esihistoriallinen Plagiomenidae-heimo, jonka edustajat elivät 60–70 miljoonaa vuotta sitten Pohjois-Amerikassa. Vaikka kaguaanit ovat taitavimpia liitäviä nisäkkäitä, lentämään ne eivät pysty. Pisimmät liidot saattavat olla jopa yli 130 metriä pitkiä. Kaguaanit ovat kädellisten lähimpiä eläviä sukulaisia.
,_Central_Catchment_Area,_Singapore_-_20060618.jpg)
