Landfowl

Kanalinnut (Galliformes) on lintujen lahko, johon kuuluu noin 250 lajia eri puolilla maailmaa. Ne ovat vartaloltaan tukevia lintuja, joilla on vahva kaula ja lyhyt, paksu nokka. Pienikokoisimpia kanalintuja ovat viiriäiset, suurimpia kalkkunat. Monia lajeja on kesytetty ja tarhataan joko lihan tai munien takia. Suomessa esiintyy kahdeksaa eri kanalintulajia.

Osassa uusimpia luokituksia hokot ja isojalkakanat on sijoitettu erilliseen Craciformes-lahkoon,^[2] vaikka perinteisesti niitä on pidetty kanalintuina^[3].

Aitokanat (Phasianidae)

• Fasaanit – Phasianus
• Kalkkunat – Meleagris
• Kanat – Gallus
• Peltopyyt – Perdix
• Riikinkukot – Pavo
• Viiriäiset – Coturnix

Metsäkanat (Tetraoninae)

• Kiiruna – Lagopus muta
• Metso – Tetrao urogallus
• Pyy – Tetrastes bonasia
• Riekko – Lagopus lagopus
• Teeri – Tetrao tetrix

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen sekä Metsästäjäin Keskusjärjestön mukaan metsäkanalintujen tiheys oli vuonna 2008 alhaisin 20 vuoteen. Metsot olivat harventuneet viidenneksen, ja teeret ja pyyt noin 30 % vuodesta 2007.^[4] Riistaviranomaisten arvioiden mukaan kanalintukannat kääntyivät kuitenkin kesällä 2011 selvään nousuun.^[5]

Lähteet

Aiheesta muualla

• Teppo Lampio. Linnustus. Weilin+Göös 1987.
• Lindén, Harto 1981: Changes in the Finnish tetraonid populations and some factors influencing mortality. - Finnish Game Res. 39:1-11. (englanniksi)
• Marjakangas, Arto 1980: Metsäkanalintujen lumikiepit. - Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 56:65-70.
• Pulliainen, Erkki 1982: Kanalinturisteytymien ravinnosta. - Ornis Fennica 59:170-174.
• Räty, Matti 1979: Maantieliikenteen vaikutus metsäkanalintujen kantoihin. - Ornis Fennica 56:169-170.
• Watson, A. & Moss, R. 1979: Metsäkanojen jaksoittainen kannanvaihtelu. - Ornis Fennica 56:87-105.
• Väisänen, Risto A. 1982: Raportti metsäkanalintututkimuksemme pitkältä marssilta. Harto Lindénin väitöskirjan esittely. - Lintumies 2.1982 s. 93-94. LYL.