Hentokorte (Equisetum scirpoides) on pienikokoinen, pohjoisten alueiden yhtäläisitiöinen sanikkainen.
Monivuotinen hentokorte kasvaa 10–20 cm korkeaksi. Maavarsisto levittäytyy laajalle, ja siitä nousee ryhminä rennohkoja, kaarevia ja mutkaisia varsia. Varret ovat haarattomia ja korkeintaan yhden millimetrin paksuisia, ja niissä on harjuja ja uurteita 6 tai 8. Sisältä varret ovat onttoja: hyvin pientä keskionteloa ympyröivät sivuontelot. Lehdet ovat vähäisiä, yhdiskasvuisia kiehkuroita, jotka muodostavat hammasreunaisia tuppia varren nivelkohtiin. Tupet ovat mustahkoja, ja niissä on kolme tai neljä hammasta. Hampaat ja niiden pitkät, äimämäiset kärjet ovat pysyviä. Käpymäiset itiötähkät ovat varren latvassa, lähes kokonaan latvatupen sisällä. Itiöpesäkkeet ovat perällisten kuusikulmaisten kilpien alapinnalla. Suomessa hentokortteen itiöt kehittyvät heinä-syyskuussa. Alkeisvarsikko on kaksikotinen, liuskainen, maanpäällinen ja väriltään vihreä.[2] Hentokorte säilyy talven yli vihreänä.[3]
Euroopassa hentokortteen levinneisyysalue on pohjoinen. Sitä kasvaa Norjan ja Ruotsin keskiosista Pohjois-Suomeen ja Kuolan niemimaalle, Baltiaan ja Pohjois-Venäjälle. Laji on levinnyt myös suurimpaan osaa Siperiaa, Pohjois-Japaniin ja edelleen Alaskaan, Kanadaan ja Yhdysvaltojen pohjoisosiin. Hentokortetta kasvaa myös Länsi-Grönlannissa ja Huippuvuorilla.[3] Suomessa hentokortetta tavataan kahdella pääalueella: Pohjois-Suomessa Kainuusta ja Etelä-Lapista pohjoisimpaan Lappiin, sekä Ahvenanmaalta, josta laji on tosin lähes kadonnut 1900-luvun aikana. Muualta maasta lajista on vain muutama havainto Etelä-Suomen kalkkialueilta.[4][5]
Hentokortetta tavataan kosteissa kuusikoissa, lettosoiden laiteilla ja mättäillä, lähteikköpaikoilla, rantatörmissä, tunturiniityillä ja -kankailla, varjoisilla kalliorinteillä ja kalkkilouhikoissa. Laji on kalkinvaatija.[2]
Hentokorte (Equisetum scirpoides) on pienikokoinen, pohjoisten alueiden yhtäläisitiöinen sanikkainen.
