Pikkutalvikki (Pyrola minor) on pohjoisella pallonpuoliskolla esiintyvä, erityisesti rehevissä metsissä kasvava valkokukkainen kasvi.
Pikkutalvikilla on luikerteleva maavarsi, josta nousee 5–20 cm korkeita lehdettömiä kukkavarsia. Varsien juurella on vihreinä talvehtivia ruusukelehtiä. Ohuet, hieman kurttuiset lehdet ovat 2–5 cm pitkiä, leveänsoikeita ja kärjestä pyöreitä tai hyvin lyhytsuippuisia. Lehti on väriltään usein punertava. Lehden ruoti on tavallisesti lapaa lyhyempi ja siipipalteinen. Pikkutalvikin kukinto on pysty terttu. Se kukkii kesä-heinäkuussa nuokkuvin, pallomaisin, vaaleanpunertavin tai aivan valkoisin kukin, joita on 7–16 kappaletta kukinnossa. Pikkutalvikin emin luotti näkyy juuri ja juuri terälehtien muodostaman kellon sisältä, kun isotalvikilla (Pyrola rotundifolia) se on selvästi esillä.[1]
Pikkutalvikin ja isotalvikin välillä tunnetaan melko harvinainen risteymä (Pyrola minor x rotundifolia). Suomessa risteymiä tavataan useimmin maan pohjoisosista.[1]
Pikkutalvikkia tavataan yleisesti lähes koko Euroopassa läntisimpiä ja eteläisimpiä osia lukuun ottamatta. Levinnäisyysalue jatkuu Venäjän läpi Siperiaan, jossa lajia tavataan paikoitellen. Pikkutalvikkia kasvaa myös Grönlannissa ja laajalla alueella Pohjois-Amerikassa.[2] Suomessa pikkutalvikki on yleinen koko maassa.[3]
Pikkutalvikki viihtyy tuoreissa, lievästi soistuneissa ja lehtomaisissa kangasmetsissä, korvissa, metsäojien partailla ja hylätyissä sorakuopissa.[1]
Pikkutalvikki (Pyrola minor) on pohjoisella pallonpuoliskolla esiintyvä, erityisesti rehevissä metsissä kasvava valkokukkainen kasvi.
