Kupariyökkönen (Syngrapha hochenwarthi) on yleinen tunturiseutujen yökköslaji.
Etusiivet ovat tummanruskeat, aavistuksen punertavansävyiset. Sisempi ja ulompi poikkiviiru erottuvat kaksinkertaisina, keskiosastaan vaaleanruskeina ja kapealla vyöhykkeellä ulomman poikkiviirun molemmin puolin siiven sävy on selvästi vaaleampi. Poikkiviirujen välinen alue on takaosastaan hyvin tummanruskea ja siiven keskellä on valkoinen, hieman kreikkalaista gamma-kirjainta muistuttava täplä. Rengas- ja munuaistäplä erottuvat heikosti vaaleanruskeina. Takasiivet ovat kirkkaankeltaiset ja niissä on melko kapea tummanruskea reunus. Siipiväli 28–32 mm.[1][2]
Kupariyökkönen on levinneisyydeltään boreoalpiininen laji. Etelämpänä Euroopassa sitä tavataan Alpeilla, Balkanin vuoristoissa ja Kaukasuksella sekä idässä Altai ja Uralvuorten kautta Kamtsatkalle saakka. Pohjoisempana lajia tavataan Skandinavian pohjoisosissa.[3] Suomessa lajin levinneisyys rajoittuu pohjoisimpaan Lappiin Enontekiön, Inarin ja Utsjoen alueille, mutta satunnaisesti sitä on tavattu etelämpänä Keski-Lapissa saakka. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena kesäkuun lopulta heinäkuun loppuun.[4]
Kupariyökkönen on esiintymisalueellaan yleinen mutta paikoittainen laji ja vuosittaiset vaihtelut yksilömäärissä ovat suuria. Perhonen viihtyy metsänreunojen ja tunturipaljakoiden valoisilla ja runsaskukkaisilla niityillä, etenkin koivuvyöhykkeen tuntumassa. Monista muista yökkösistä poiketen perhoset ovat aktiivisia päivällä auringonpaisteessa, jolloin ne käyvät ahkerasti kukilla. Pieni toukka talvehtii ja koteloituu seuraavana kesänä kotelokoppaan ravintokasvin lehtien väliin.[2][3]
Toukan ravintokasvi on tunturikurjenherne (Astragalus alpinus)[2].
Kupariyökkönen (Syngrapha hochenwarthi) on yleinen tunturiseutujen yökköslaji.
