Die Schwarzfische (Centrolophidae), auch Schwarze Makrelen oder Quallenfische genannt, gehören zur Ordnung Scombriformes. Sie leben in allen tropischen und gemäßigten Teilen der Weltmeere, mit Ausnahme des mittleren Indischen Ozeans und des mittleren Pazifiks. Der Schwarzfisch (Centrolophus niger) ist der einzige „Medusenfischartige“ im kalten Nordatlantik (bei Island), die Gattung Icichthys die einzige „medusenfischartige“ Gattung im Nordpazifik (bei Alaska).
Es sind seitlich abgeflachte, oft hochrückige Tiere. Der Kopf ist schuppenlos und porenreich. Sie sind meist von grauer, brauner oder dunkelgrüner Farbe. Ihre Augen sind oft golden. Das Maul ist klein bis mittelgroß, reicht aber mindestens bis unter das Auge. Die Zähne sind klein, konisch und sitzen in einer Reihe. Vomer und Gaumenbin sind zahnlos. Die Rückenflosse ist durchgehend. Entweder sind vorn null bis fünf schwache Hartstrahlen, die allmählich zu den Weichstrahlen überleiten (bei den ersten drei Gattungen), oder vorn befinden sich 5 bis 9 kurze Stacheln ohne Verbindung zur Rückenflosse (bei den letzten drei Gattungen). Die Afterflosse hat drei Hart- und 12 bis 38 Weichstrahlen. Charakteristisch (zumindest) für die Stromateidae und Centrolophidae sind die sog. „Rachensäcke“, pharyngeale Erweiterungen des obersten Oesophagus mit zahn- oder branchioctenienartigen Bildungen, die der Manipulation der Nahrung dienen, aber wenig untersucht sind.
Jungfische leben im Schutz von Quallen oder Treibholz. Auch die Alttiere halten sich oft in Treibgut, Tangen oder Schiffswracks versteckt. Schedophilus medusophagus lebt bis in 600 Meter Tiefe über mit Gorgonien bewachsenem Grund.
Schwarzfische fressen kleine Fische, Salpen, Quallen, Hydrozoen und Krebse.
Es gibt 31 Arten in sieben Gattungen:
Die Schwarzfische (Centrolophidae), auch Schwarze Makrelen oder Quallenfische genannt, gehören zur Ordnung Scombriformes. Sie leben in allen tropischen und gemäßigten Teilen der Weltmeere, mit Ausnahme des mittleren Indischen Ozeans und des mittleren Pazifiks. Der Schwarzfisch (Centrolophus niger) ist der einzige „Medusenfischartige“ im kalten Nordatlantik (bei Island), die Gattung Icichthys die einzige „medusenfischartige“ Gattung im Nordpazifik (bei Alaska).
Medusafishes are a family, Centrolophidae, of percomorph fishes. The family includes about 31 species. They are found in temperate and tropical waters throughout the world.
Young Icichthys lockingtoni specimens are abundant in the coastal waters of the north Pacific, where they are often found in association with jellyfish, which provide them with protection from predators and opportunities to scavenge the remains of the jellyfishes' meals.
The following genera are classified within the family Centrolophidae:[2]
Medusafishes are a family, Centrolophidae, of percomorph fishes. The family includes about 31 species. They are found in temperate and tropical waters throughout the world.
Young Icichthys lockingtoni specimens are abundant in the coastal waters of the north Pacific, where they are often found in association with jellyfish, which provide them with protection from predators and opportunities to scavenge the remains of the jellyfishes' meals.
Las cochinovas o rufus (familia Centrolophidae) son una familia de peces marinos incluida en el orden Perciformes, distribuidos por todos los mares tropicales y de aguas templadas excepto en el centro del Índico y en el centro del Pacífico.[1] Su nombre procede del griego: kentron (punto fuerte) + lophos (cresta).[2]
Tienen una aleta dorsal continua, ya sea con 0 a 5 espinas débiles que graudalmente van cambiando a radios blandos, o 5 a 9 espinas recias y muy cortas que no cambian gradualmente a radios blandos; la aleta anal tiene 15 a 41 radios, normalmente tres de los cuales son espinas.[1]
Existen 31 especies agrupadas en 7 géneros:[3][4]
Las cochinovas o rufus (familia Centrolophidae) son una familia de peces marinos incluida en el orden Perciformes, distribuidos por todos los mares tropicales y de aguas templadas excepto en el centro del Índico y en el centro del Pacífico. Su nombre procede del griego: kentron (punto fuerte) + lophos (cresta).
Tienen una aleta dorsal continua, ya sea con 0 a 5 espinas débiles que graudalmente van cambiando a radios blandos, o 5 a 9 espinas recias y muy cortas que no cambian gradualmente a radios blandos; la aleta anal tiene 15 a 41 radios, normalmente tres de los cuales son espinas.
Centrolophidae arrain pertziformeen familia da, mundu osoko ur epel eta tropikaletan bizi dena.[1].
FishBaseren arabera, familiak egun 31 espezie ditu, 7 generotan banaturik:[2]
Hona hemen generoen bilakaera:[3]
Artikulu hau biologiari buruzko zirriborroa da. Wikipedia lagun dezakezu edukia osatuz. Centrolophidae arrain pertziformeen familia da, mundu osoko ur epel eta tropikaletan bizi dena..
Meduusakalat (Centrolophidae) on ahvenkaloihin kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan kaikista valtameristä lämpimistä ja lauhkeista vesistä.
Meduusakalojen heimoon kuuluu 7 sukua ja noin 27 lajia. Lajeja ovat muun muassa mustameduusakala (Centrolophus niger) ja pohjanmeduusakala (Hyperoglyphe perciformis). Suurimmat lajit voivat saavuttaa 137 cm:n pituuden, mutta yleensä ne jäävät noin 50–120 cm:n mittaisiksi. Kalojen ruumiinmuoto on pitkulainen tai ovaalinmuotoinen ja pää sekä kuono ovat pyöreähköt. Meduusakaloilla on yksi pitkä selkäevä ja myös peräevä on pitkä. Pyrstöevä on hieman haarautunut. Suu on suuri ja ulottuu silmien taakse. Meduusakalojen suomut ovat pienikokoiset ja puuttuvat usein päästä. Väriltään meduusakalalajit ovat tyypillisesti yksivärisen harmaita, ruskeita tai vihertäviä.[1][2][3]
Meduusakalalajeja tavataan lauhkeista ja trooppisista vesistä Atlantin sekä Intian valtamerestä ja Tyynestämerestä lukuun ottamatta niiden keskiosia. Ne elävät usein syvissä vesissä lähellä mannerjalustoja ja saaria. Erityisesti nuoret kalat liikkuvat meduusojen ja kelluvien esineiden läheisyydessä lähempänä pintaa. Meduusakalojen ravintoa ovat meduusat, salpat, pienet kalat sekä äyriäiset. Meduusakaloja saadaan toisinaan saaliiksi siimoilla ja ne ovat maultaan hyviä ruokakaloja.[1][2][3]
Meduusakalat (Centrolophidae) on ahvenkaloihin kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan kaikista valtameristä lämpimistä ja lauhkeista vesistä.
Centrolophidés
Les Centrolophidés (Centrolophidae) sont une famille de poissons de l'ordre des Perciformes.
La plupart des espèces sont des poissons de grandes profondeurs ou d'eaux glaciales, répartis dans tous les océans sauf la partie centrale des océans Indien et Pacifique.
Les adultes ont des nageoires pelviennes, une nageoire dorsale continue, soutenue par des rayons peu nombreux et généralement mous[1].
Quelques espèces comme le centrolophe noir (Centrolophus niger) sont pêchées commercialement.
Selon FishBase (11 mai 2016)[1] et World Register of Marine Species (11 mai 2016)[2] :
Centrolophidés
Les Centrolophidés (Centrolophidae) sont une famille de poissons de l'ordre des Perciformes.
I Centrolofidi (Centrolophidae) sono una famiglia di pesci perciformi. Vivono nelle acque marine nelle regioni temperate e tropicali di tutto il mondo, ad eccezione di alcune zone interne dell'Oceano Indiano e del Pacifico centrale.
Si tratta di pesci di medie dimensioni, appiattiti lateralmente. Hanno bocche piccole, ma che si estendono almeno fin sotto l'occhio, e denti piccoli e conici disposti in fila. Possiedono una pinna dorsale continua.
I centrolofidi si nutrono generalmente di piccoli pesci, salpe, meduse, idrozoi e crostacei. Molte specie, soprattutto nelle fasi di vita giovanili, vivono in associazione con delle meduse, trovando riparo dai predatori presso il loro ombrello e approfittando dei loro avanzi di cibo per nutrirsi.
La famiglia contiene 31 specie suddivise in sette generi
I Centrolofidi (Centrolophidae) sono una famiglia di pesci perciformi. Vivono nelle acque marine nelle regioni temperate e tropicali di tutto il mondo, ad eccezione di alcune zone interne dell'Oceano Indiano e del Pacifico centrale.
Medūzešeriai (Centrolophidae) – ešeržuvių (Perciformes) šeima. Paplitę šiltuose tropiniuose vandenyse. Žuvų dydis – 80-120 cm.
Šeimoje 7 gentys, 31 rūšis.
Medūzešeriai (Centrolophidae) – ešeržuvių (Perciformes) šeima. Paplitę šiltuose tropiniuose vandenyse. Žuvų dydis – 80-120 cm.
Šeimoje 7 gentys, 31 rūšis.
Zwartvissen (Centrolophidae) vormen een familie van vissen uit de orde van baarsachtigen (Perciformes). Vissen uit deze familie worden aangetroffen in gematigde en tropische wateren over de gehele wereld. Ze komen voornamelijk voor in de kustwateren van het noorden van de Grote Oceaan, vaak in aanwezigheid van kwallen die bescherming tegen jagers bieden en waar ze zich kunnen voeden van de voedselresten van de kwallen.
Er zijn zeven geslachten:
Zwartvissen (Centrolophidae) vormen een familie van vissen uit de orde van baarsachtigen (Perciformes). Vissen uit deze familie worden aangetroffen in gematigde en tropische wateren over de gehele wereld. Ze komen voornamelijk voor in de kustwateren van het noorden van de Grote Oceaan, vaak in aanwezigheid van kwallen die bescherming tegen jagers bieden en waar ze zich kunnen voeden van de voedselresten van de kwallen.
Multimedia w Wikimedia Commons Pompilowate (Centrolophidae) – rodzina morskich ryb okoniokształtnych.
Występowanie : wszystkie tropikalne i ciepłe morza z wyjątkiem środkowego Oceanu Indyjskiego i środkowego Pacyfiku.
Rodzaje zaliczane do tej rodziny[2]:
Centrolophus — Hyperoglyphe — Icichthys — Psenopsis — Schedophilus — Seriolella — Tubbia
Pompilowate (Centrolophidae) – rodzina morskich ryb okoniokształtnych.
Występowanie : wszystkie tropikalne i ciepłe morza z wyjątkiem środkowego Oceanu Indyjskiego i środkowego Pacyfiku.
Centrolophidae é uma família de peixes da subordem Stromateoidei.
Existem 31 espécies em sete géneros:
Centrolophidae é uma família de peixes da subordem Stromateoidei.
Svartfiskar (Centrolophidae) är en familj i underordningen smörfisklika fiskar (Stromateoidei). De förekommer i tropiska och subtropiska havsområden rund hela jorden med undantag av de mellersta regionerna av Indiska oceanen och Stilla havet.[1] Deras kroppsfärg är oftast brun, grå eller mörkgrön.
Unga djur söker ofta skydd i närheten av maneter. Svartfiskar äter mindre fiskar, manteldjur av klassen Thaliacea, maneter och kräftdjur.
Det finns 31 arter i sju släkten.[1]
Svartfiskar (Centrolophidae) är en familj i underordningen smörfisklika fiskar (Stromateoidei). De förekommer i tropiska och subtropiska havsområden rund hela jorden med undantag av de mellersta regionerna av Indiska oceanen och Stilla havet. Deras kroppsfärg är oftast brun, grå eller mörkgrön.
Unga djur söker ofta skydd i närheten av maneter. Svartfiskar äter mindre fiskar, manteldjur av klassen Thaliacea, maneter och kräftdjur.
本科下分8個屬，如下：
Centrolophus
Hyperoglyphe
Icichthys
Psenopsis
Schedophilus
Seriolella
Tubbia
イボダイ科（イボダイか、学名：Centrolophidae）は、イボダイ亜目に所属する魚類の分類群の一つ。7属28種で構成される。
この項目は、魚類に関連した書きかけの項目です。この項目を加筆・訂正などしてくださる協力者を求めています（Portal:生き物と自然/プロジェクト:生物）。 イボダイ科（イボダイか、学名：Centrolophidae）は、イボダイ亜目に所属する魚類の分類群の一つ。7属28種で構成される。
샛돔과(Centrolophidae)는 고등어목에 속하는 조기어류 과의 하나이다.[1] 이전에는 농어목의 병어아목(Stromateoidei)으로 분류했으나 현재는 고등어목에 포함시키고 있다. 전세계의 온대 및 열대 수역에서 발견된다. 연어병치(Hyperoglyphe japonica), 샛돔(Psenopsis anomala), 흑점샛돔(Seriolella punctata), 와레후(Seriolella brama) 등을 포함하고 있다.
샛돔과는 다음과 같이 분류한다.[1]
다음은 미야(Miya) 등의 연구에 기초한 계통 분류이다.[2]
고등어목갈치꼬치과 I
갈치꼬치과 II
샛돔과(Centrolophidae)는 고등어목에 속하는 조기어류 과의 하나이다. 이전에는 농어목의 병어아목(Stromateoidei)으로 분류했으나 현재는 고등어목에 포함시키고 있다. 전세계의 온대 및 열대 수역에서 발견된다. 연어병치(Hyperoglyphe japonica), 샛돔(Psenopsis anomala), 흑점샛돔(Seriolella punctata), 와레후(Seriolella brama) 등을 포함하고 있다.
.gif)
.gif)
.gif)
.gif)
.gif)
