Harjus eli harri (Thymallus thymallus) on pitkulainen lohikala jolla on erityisen korkea, purjemainen selkäevä. Harjus kasvaa 30–60 cm:n pituiseksi ja painaa yleensä alle 1 kg. Suurin mitattu harjus on painanut tiettävästi 6,7 kg ja korkein raportoitu ikä 14 vuotta[2]. Harjus esiintyy viileissä, runsashappisissa, sorahiekkapohjaisissa joissa ja puroissa Keski- ja Pohjois-Euroopassa. Suomessa Itä- ja Pohjois-Suomessa, myös jokisuissa Perämerellä ja paikoin Selkämerellä. Harjus muistuttaa ulkonäöltään siikaa ja muikkua.
Harjuksen ravinto koostuu lähinnä pohjasta löytyvistä hyönteisten toukista, nilviäisistä, äyriäisistä, nivelmadoista ja jopa kalan mädistä (etenkin taimenen), mutta harjus syö myös lentäviä ja pinnalla räpiköiviä hyönteisiä, minkä takia sitä pyydetään mielellään perholla ja uistimella. Harjuksen ruokavalioon kuuluvat myös pienet kalat, kuten esimerkiksi mutu ja simppu.
Harjus kutee huhti-toukokuussa. Silloin sukukypsät yksilöt vaeltavat talvehtimisalueiltaan kudulle jokien matalille sorapohjaisille virtaaville paikoille. Sitä ei kuitenkaan pidetä varsinaisesti vaelluskalana[2].
Harjus on muualla maailmassa makeanveden kala. Sitä esiintyy meressä ainoastaan murtovedessä Suomessa ja mahdollisesti Ruotsissa. Laji reagoi herkästi veden saastumiseen.[2] Se on Suomessa ollut aiemmin runsas, ja vielä 1930-luvulla saaliit olivat suuria. Sen jälkeen se on vähitellen taantunut, niin että kesäkuussa 2014 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos kuulutti Facebookissa kadonneita meriharjuksia. Ilmoituksia niistä tuli jo heinäkuun alkuun mennessä muutamia. Laji on luokiteltu Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi. Syyksi häviämiseen on esitetty, että rihmalevä on vallannut harjuksen lisääntymisalueita, ja siksi kutupaikoista on pulaa. Myös kalastuksen oletetaan vaikuttaneen vähentymiseen.[3]
Suomessa harjukselle sovelletaan kalastusasetuksen mukaista pyyntimittaa eli niin sanottua alamittaa 35 cm. Pohjoisosissa eli 67 leveyspiirin pohjoispuolella pyyntimitta on 30 cm. Tiukempiakin vaatimuksia voidaan antaa paikallisesti kalakantojen suojelemiseksi. Meriharjus on kokonaan rauhoitettu.[4]
Harjus eli harri (Thymallus thymallus) on pitkulainen lohikala jolla on erityisen korkea, purjemainen selkäevä. Harjus kasvaa 30–60 cm:n pituiseksi ja painaa yleensä alle 1 kg. Suurin mitattu harjus on painanut tiettävästi 6,7 kg ja korkein raportoitu ikä 14 vuotta. Harjus esiintyy viileissä, runsashappisissa, sorahiekkapohjaisissa joissa ja puroissa Keski- ja Pohjois-Euroopassa. Suomessa Itä- ja Pohjois-Suomessa, myös jokisuissa Perämerellä ja paikoin Selkämerellä. Harjus muistuttaa ulkonäöltään siikaa ja muikkua.
Harjuksen ravinto koostuu lähinnä pohjasta löytyvistä hyönteisten toukista, nilviäisistä, äyriäisistä, nivelmadoista ja jopa kalan mädistä (etenkin taimenen), mutta harjus syö myös lentäviä ja pinnalla räpiköiviä hyönteisiä, minkä takia sitä pyydetään mielellään perholla ja uistimella. Harjuksen ruokavalioon kuuluvat myös pienet kalat, kuten esimerkiksi mutu ja simppu.
Harjus kutee huhti-toukokuussa. Silloin sukukypsät yksilöt vaeltavat talvehtimisalueiltaan kudulle jokien matalille sorapohjaisille virtaaville paikoille. Sitä ei kuitenkaan pidetä varsinaisesti vaelluskalana.