Keltiäinen (Lasius flavus) on pieni, noin 2–4 millimetriä (työläinen) pitkä keltainen ja valonarka muurahainen. Pääasiallisena ravintonaan keltiäinen käyttää usein juurikirvoja ja niiden erittämää mesikastetta. Sen lisäksi se hyödyntää muita ravinnonlähteitä: mitä tahansa makeaa sekä pesään mahdollisesti tunkeutuvia hyönteisiä. Hyvissä olosuhteissa keltiäiset kasvattavat juurikirvoja pesissään ja syövät kesällä niiden mesikastetta ja talvisin itse kirvoja. Tästä syystä keltiäisiä näkee harvoin maan pinnalla muutoin kuin parveiluaikana, joka on Suomessa tyypillisesti elokuussa.
Keltiäinen on rauhallinen ja konflikteja välttävä, mutta keltaisen värinsä vuoksi se sekoitetaan usein pistinmuurahaisten (Myrmicinae)-alaheimon pistävään siloviholaiseen (Myrmica rubra)[1], jota kansanomaisesti usein nimitetään ”kusiaiseksi”. Keltiäisellä ei kuitenkaan ole myrkkyä eikä pistintä.
Keltiäinen (Lasius flavus) on pieni, noin 2–4 millimetriä (työläinen) pitkä keltainen ja valonarka muurahainen. Pääasiallisena ravintonaan keltiäinen käyttää usein juurikirvoja ja niiden erittämää mesikastetta. Sen lisäksi se hyödyntää muita ravinnonlähteitä: mitä tahansa makeaa sekä pesään mahdollisesti tunkeutuvia hyönteisiä. Hyvissä olosuhteissa keltiäiset kasvattavat juurikirvoja pesissään ja syövät kesällä niiden mesikastetta ja talvisin itse kirvoja. Tästä syystä keltiäisiä näkee harvoin maan pinnalla muutoin kuin parveiluaikana, joka on Suomessa tyypillisesti elokuussa.
Keltiäinen on rauhallinen ja konflikteja välttävä, mutta keltaisen värinsä vuoksi se sekoitetaan usein pistinmuurahaisten (Myrmicinae)-alaheimon pistävään siloviholaiseen (Myrmica rubra), jota kansanomaisesti usein nimitetään ”kusiaiseksi”. Keltiäisellä ei kuitenkaan ole myrkkyä eikä pistintä.
