El petrell de Tahití (Pseudobulweria rostrata) és un ocell marí de la família dels procel·làrids (Procellariidae) que habita zones tropicals i subtropicals del Pacífic meridional, criant a les illes Marqueses, de la Societat, Fiji, Samoa i Nova Caledònia.
El petrell de Tahití (Pseudobulweria rostrata) és un ocell marí de la família dels procel·làrids (Procellariidae) que habita zones tropicals i subtropicals del Pacífic meridional, criant a les illes Marqueses, de la Societat, Fiji, Samoa i Nova Caledònia.
Aderyn a rhywogaeth o adar yw Pedryn Tahiti (sy'n enw gwrywaidd; enw lluosog: pedrynnod Tahiti) a adnabyddir hefyd gyda'i enw gwyddonol Pseudobulweria rostrata; yr enw Saesneg arno yw Tahiti petrel. Mae'n perthyn i deulu'r Pedrynnod (Lladin: Procellariidae) sydd yn urdd y Procellariformes.[1]
Talfyrir yr enw Lladin yn aml yn P. rostrata, sef enw'r rhywogaeth.[2]
Mae'r pedryn Tahiti yn perthyn i deulu'r Pedrynnod (Lladin: Procellariidae). Dyma rai o aelodau eraill y teulu:
Rhestr Wicidata:
rhywogaeth enw tacson delwedd Oceanodroma jabejabe Oceanodroma jabejabe Oceanodroma macrodactyla Oceanodroma macrodactyla Oceanodroma monteiroi Oceanodroma monteiroi Pedryn Cynffon-fforchog Oceanodroma leucorhoa
.jpg)
_(8005427860).jpg)
Aderyn a rhywogaeth o adar yw Pedryn Tahiti (sy'n enw gwrywaidd; enw lluosog: pedrynnod Tahiti) a adnabyddir hefyd gyda'i enw gwyddonol Pseudobulweria rostrata; yr enw Saesneg arno yw Tahiti petrel. Mae'n perthyn i deulu'r Pedrynnod (Lladin: Procellariidae) sydd yn urdd y Procellariformes.
Talfyrir yr enw Lladin yn aml yn P. rostrata, sef enw'r rhywogaeth.
Der Tahiti-Sturmvogel (Pseudobulweria rostrata) ist eine Vogelart aus der Familie der Sturmvögel. Die Art kommt überwiegend auf der südlichen Halbkugel über dem tropischen und subtropischen Pazifik vor. Die IUCN führt den Tahiti-Sturmvogel auf ihrer Vorwarnliste near threatened und schätzt den Bestand auf 20.000 geschlechtsreife Individuen.[1]
Der Tahiti-Sturmvogel erreicht eine Körperlänge von 38 bis 40 Zentimetern. Die Flügelspannweite beträgt bei der Nominatform 84 Zentimeter. Es besteht kein auffälliger Sexualdimorphismus.[2]
Adulte Tahiti-Sturmvögel haben einen dunkelbraunen Kopf und Hals. Dagegen hebt sich scharf der weiße Bauch und die weiße untere Brust ab. Die Körperoberseite ist einfarbig dunkelbraun, lediglich die Oberschwanzdecke weist einen blassbraunen Fleck auf. Die Iris ist dunkelbraun, der Schnabel ist schwarz. Die Beine und Füße sind fleischfarben.
Verwechslungsmöglichkeiten bestehen mit dem Phönixsturmvogel, der eine ähnliche Gefiederfärbung hat. Er ist etwas kleiner; der Kopf wirkt in Relation zur Körpergröße etwas größer, die Flügel kürzer. Der Flügelschlag des Tahiti-Sturmvogels wirkt außerdem etwas ruhiger.[3]
Der Tahiti-Sturmvogel ist ein Hochseevogel, der überwiegend über tropischen Gewässern vorkommt und gelegentlich auch über wärmeren subtropischen Gewässern zu beobachten ist. Außerhalb der Fortpflanzungszeit meidet er küstennahe Gewässer und hält sich überwiegend fernab von Landmassen auf. Der Flug ist ruhiger als bei den meisten Sturmvögeln, insbesondere verglichen mit dem von Hakensturmtauchern. Typisch sind lange Gleitflüge, die von kurzen Flugphasen mit flachen Flügelschlägen unterbrochen sind. Er ist nur selten in losen Trupps zu beobachten, vor allem an nahrungsreichen Stellen ist er gelegentlich mit anderen Seevögeln vergesellschaftet. Gewöhnlich meidet er auch die Nähe von Schiffen und folgt ihnen bestenfalls mit großem Abstand.
Zu den Brutinseln zählen die Marquesas, die Gesellschaftsinseln, Fidschi, Neukaledonien, Französisch-Polynesien und Amerikanisch-Samoa.
Die Lebensweise des Tahiti-Sturmvogels ist nicht sehr gut untersucht. Er brütet in Erdbauen an steinigen Hängen oder in offenen Waldgebieten. Nach jetzigem Wissensstand gibt es keine spezifische Fortpflanzungszeit, die Vögel können ganzjährig zur Brut schreiten. Auf Tahiti brüten Tahiti-Sturmvögel jedoch überwiegend zwischen März und Juli. Neu entdeckte Brutkolonien auf Neukaledonien bestehen alle aus weniger als zehn Brutpaaren. Die einzelnen Nester liegen weit auseinander.
Die Art wird von der IUCN auf der Vorwarnstufe geführt, weil die Bestände rückläufig sind und die Art durch auf den Brutinseln eingeführte Säugetiere gefährdet sind. Auf den Marquesas und den Gesellschaftsinseln stellen Ratten eine Gefährdung der Art dar. Es ist aber sehr wahrscheinlich, dass Hausratten auf diesen Inseln schon seit mehreren Jahrzehnten vorkommen, sie scheinen daher keine wesentliche Bedrohung zu sein. Jungvögel werden während der Nacht von Lichtern angezogen, was vor allem in den größeren Siedlungsgebieten auf Tahiti und Neukaledonien ein Problem darstellt. In den Bergen von Französisch-Polynesien sind auch Überlandleitungen eine Gefahr für die auf den Inseln brütenden Tahiti-Sturmvögel. Auf Grande-Terre sind neben Ratten auch verwilderte Schweine, Katzen und Hunde eine Gefahr für die dort noch vorhandenen Brutkolonien. Auf den kleinen Inseln vor der Küstenlinie von Grand-Terre ist es jedoch gelungen, zumindest die Ratten wieder auszurotten.[1]
Der Tahiti-Sturmvogel (Pseudobulweria rostrata) ist eine Vogelart aus der Familie der Sturmvögel. Die Art kommt überwiegend auf der südlichen Halbkugel über dem tropischen und subtropischen Pazifik vor. Die IUCN führt den Tahiti-Sturmvogel auf ihrer Vorwarnliste near threatened und schätzt den Bestand auf 20.000 geschlechtsreife Individuen.
Ko e taha ʻo e ngaahi lafu lahi ia, ko e manupuná ni. ʻOku ʻauhē ʻa e lafu tahisi, ka mahalo pē ʻoku fakafānau ʻe ia ʻi Tongá ni. Ko hono lahi ko e senitimita ʻe 39, kapakau sm ʻe 84.
ʻOku ui foki ko e Pterodroma rostrata.
Ko e taha ʻo e ngaahi lafu lahi ia, ko e manupuná ni. ʻOku ʻauhē ʻa e lafu tahisi, ka mahalo pē ʻoku fakafānau ʻe ia ʻi Tongá ni. Ko hono lahi ko e senitimita ʻe 39, kapakau sm ʻe 84.
ʻOku ui foki ko e Pterodroma rostrata.
The Tahiti petrel (Pseudobulweria rostrata) is a species of seabird in the family Procellariidae. It is found in American Samoa, Australia, Fiji, French Polynesia, Mexico, New Caledonia, New Zealand, the Solomon Islands, Tonga, Vanuatu, and possibly the Cook Islands. It is a pelagic bird of the open seas, but nests in subtropical or tropical moist lowland forest, subtropical or tropical moist montane forest, subtropical or tropical moist shrubland and subtropical or tropical high-altitude shrubland. It has been recorded as a vagrant in Hawaii, Taiwan, Japan, Baja California, and, most surprisingly, in North Carolina
While there has been limited research done on the Tahiti petrel and its interactions with other species, it has been found that there is a possibility for the Tahiti petrel to coexist with the wedge-tailed shearwater.[2] Due to the petrel's foraging patterns, described as opportunistic, contrasting the shearwater's more aggressive scavenging patterns, there is limited competition for prey.
There are two listed subspecies of the Tahiti petrel:
The Tahiti petrel (Pseudobulweria rostrata) is a species of seabird in the family Procellariidae. It is found in American Samoa, Australia, Fiji, French Polynesia, Mexico, New Caledonia, New Zealand, the Solomon Islands, Tonga, Vanuatu, and possibly the Cook Islands. It is a pelagic bird of the open seas, but nests in subtropical or tropical moist lowland forest, subtropical or tropical moist montane forest, subtropical or tropical moist shrubland and subtropical or tropical high-altitude shrubland. It has been recorded as a vagrant in Hawaii, Taiwan, Japan, Baja California, and, most surprisingly, in North Carolina
While there has been limited research done on the Tahiti petrel and its interactions with other species, it has been found that there is a possibility for the Tahiti petrel to coexist with the wedge-tailed shearwater. Due to the petrel's foraging patterns, described as opportunistic, contrasting the shearwater's more aggressive scavenging patterns, there is limited competition for prey.
La Tahitia petrelo (Pseudobulweria rostrata) estas specio de marbirdo de la familio de Procelariedoj. Ĝi troviĝas en Usona Samoo, Aŭstralio, Fiĝioj, Franca Polinezio, Meksiko, Novkaledonio, Novzelando, Salomonoj, Tongo, Vanuatuo, kaj eble ĉe Kukinsuloj. Ties natura habitato estas subtropikaj aŭ tropikaj malsekaj arbaroj, montararbaroj aŭ arbustaroj de malaltaj teroj, aŭ ankaŭ altaltitudaj arbustaroj, malfermaj maroj, kaj rokaj marbordoj.
La Tahitia petrelo (Pseudobulweria rostrata) estas specio de marbirdo de la familio de Procelariedoj. Ĝi troviĝas en Usona Samoo, Aŭstralio, Fiĝioj, Franca Polinezio, Meksiko, Novkaledonio, Novzelando, Salomonoj, Tongo, Vanuatuo, kaj eble ĉe Kukinsuloj. Ties natura habitato estas subtropikaj aŭ tropikaj malsekaj arbaroj, montararbaroj aŭ arbustaroj de malaltaj teroj, aŭ ankaŭ altaltitudaj arbustaroj, malfermaj maroj, kaj rokaj marbordoj.
El petrel de Tahití (Pseudobulweria rostrata) es una especie de ave procelariforme de la familia Procellariidae que habita en el océano Pacífico.[2]
Se extiende por el Pacífico tropical, pudiéndose encontrar en las costas de la Samoa Americana, Australia, Fiyi, la Polinesia Francesa, México, Nueva Caledonia, Nueva Zelanda, islas Salomón, Tonga, Vanuatu y en las islas Cook.[1]
El petrel de Tahití (Pseudobulweria rostrata) es una especie de ave procelariforme de la familia Procellariidae que habita en el océano Pacífico.
Pseudobulweria rostrata Pseudobulweria generoko animalia da. Hegaztien barruko Procellariidae familian sailkatua dago.
Pseudobulweria rostrata Pseudobulweria generoko animalia da. Hegaztien barruko Procellariidae familian sailkatua dago.
Polynesianviistäjä (Pseudobulweria rostrata) on Tyynenmeren saarilla pesivä ulappalintu.
Polynesianviistäjä on sukunsa kookkain laji. Sen ruumiinpituus on 38–40 senttiä ja siipiväli 84 senttiä. Paino on 410–520 grammaa. Selkäpuoli ja rinnan yläosa ovat tummanruskeita, lukuun ottamatta pyrstön yläpeitinhöyheniä, jotka ovat hieman vaaleampia. Vatsapuoli ja rinnan alaosa ovat valkoisia. Siiven alapuolen käsisulissa on ohut, vaalea juova. Mustassa ja vankassa nokassa ovat heimolle tyypilliset putkimaiset sieraiset.[2] Silmien iiris on tummanruskea. Nilkan sisäosa ja jalan tyviosan kolmennes ovat väriltään vaaleanpunaisia, loput jalasta harmaanmustia.[3] Sukupuolet ovat samannäköiset. Nuoret polynesianviistäjät muistuttavat aikuisia. Sirppiviistäjä (Pterodroma alba) on hyvin samannäköinen kuin polynesianviistäjä.[2] Polynesianviistäjä lentää kuitenkin suorassa, kun taas sirppiivistäjä lentää kulmikkaammin. Sen erottaa sirppiviistäjästä, myös suuremmasta koosta ja nokasta, vaaleista yläpeitinhöyhenistä ja keskeisemmästä alasiiven juovasta. Siltä puuttuu myös vaalea kurkkulaikku.[4][2]
Alalajeja tunnetaan nykyään kaksi. Pseudobulweria rostrata rostrata on pienempi ja ohutnokkaisempi kuin Pseudobulweria rostrata trouessarti. Myös niiden huudot saattavat hieman erota toisistaan. Uhanalaista salomoninviistäjää (Pseudobulweria becki) pidettiin aiemmin polynesianviistäjän alalajina, mutta luokitellaan nykyään omaksi lajikseen.[2]
Polynesianviistäjää tavataan trooppisella Tyynellämerellä.[2] Laji viihtyy erityisesti alueilla, joilla vedenpinnan lämpötila on yli 25 °C.[3] Nimikkoalalaji rostrata pesii Marquesassaarilla, Seurasaarilla ja Gambiersaarilla, trouessarti Ranskan Polynesiassa, Fidžissä, Amerikan Samoassa ja Uudessa-Kaledoniassa. Geenitutkimusten mukaan Samoan populaation perimä eroaa muista populaatioista. Laji pesi aiemmin myös Vanuatussa. Mahdollisesti se kuuluu myös Cookinsaariin kuuluvan Rarotongan pesimälinnustoon.[1] Sitä tavataan myös Australiassa.[2] Polynesianviistäjät levittäytyvät pesimäkauden ulkopuolella laajalle alueelle, ja niitä voi löytyä jopa Meksikosta, Perusta, Taiwanista ja Filippiineiltä, tai jopa läntisessä Intian Valtameressä, Länsi-Australian, Indonesian ja Timorin vesillä, mahdollisesti myös Etelä-Afrikan ympäristöstä.[5] Levinneisyysalue kattaa 54 700 000 neliökilometriä. Kannan kooksi arvioidaan noin 20 000 yksilöä.[6]
Polynesianviistäjät viettävät suurimman osan ajastaan merellä ja laskeutuvat maahan vain pesimään. Ne pesivät vulkaanisten saarten kukkuloilla ja rinteillä, jopa 2000 metrin korkeudessa pensaiden ja puiden suojissa, jotka ovat jopa 12 kilometrin päässä rannikosta. Ne pesivät myös Uuden-Kaledonian kaltaisilla koralliatelleilla.[2]
Polynesianviistäjän yleisin äännähdys on pitkä ja yksityiskohtainen sarja vihellyksiä, jotka päättyvät huhuiluun. Ne päästävät tätä ääntä pesäkolostaan, vedenpinnalta ja lennosta.[3] Lajin ruokailutavoista tiedetään vain vähän, mutta niiden uskotaan sieppaavan ruokansa vedenpinnalta, josta ne etsivät yksinomaan kuolleita kalmareita. Suuren nokan ja jalkojen uskotaan olevan sopeutuma, sellaisten kalmareiden paloitteluun, jotka ovat liian suuria nieltäviksi kokonaisina. Tehokkaina liitäjinä ne voivat etsiä ravintoa laajalta alueelta.[2] Polynesianviistäjän on kerrottu liikkuvan ravinnonhaussa myös pallopäävalaiden seurassa.[3]
Polynesianviistäjät voivat pesiä ympäri vuoden. Viistäjäpari pesii yksin tai löyhinä yhdyskuntina. Se liikkuu pesimäalueella vain öisin. Naaras munii yhden munan koloon tai kallionhalkeamaan. Poikaset kuoriutuvat noin 55 päivän haudonta-ajan jälkeen. Ne lähtevät pesästä 110–120 päivän ikäisinä. Joillain alueilla niillä on kova kilpailu pesäkoloista suippopyrstöliitäjien (Puffinus pacificus) kanssa.[2]
Polynesianviistäjä luokitellaan silmälläpidettäväksi lajiksi. Se pesii melko laajalla alueella, mutta kanta on pieni. Sen lukumäärää ovat vähentäneet saarille tuodut rotat, kissat, siat ja koirat. Lajin uhkia ovat myös kaivostoiminta ja asutuksen laajeneminen. Sitä myös metsästetään kalastajien viheissä käytettävien valkoisten höyhenten takia. Niitä kuolee myös joillain alueilla voimalinjoihin. Lisäksi yövalot vetävät puoleensa nuoria lintuja kaupungistuneilla alueilla, kuten Tahitilla.[2]
Uudessa-Kaledoniassa on lajin suojelemiseksi suunniteltu kaivostoiminnan vaikutusten vähentämistä ja kampanjoitu keräämään ja vapauttamaan valojen sekoittamia lintuja. Polynesianviistäjäpopulaatioiden kehitystä seuraamaan on laitettu myös merilinjoja. Ehdotettuja suojelutoimia ovat muun muassa avainpopulaatioiden tarkkailu, tulokaspetojen hävittäminen ja valkoisten höyhenten korvaaminen kananpoikien untuvilla metsästyksen lopettamiseksi.[2]
Polynesianviistäjä (Pseudobulweria rostrata) on Tyynenmeren saarilla pesivä ulappalintu.
Pseudobulweria rostrata
Le Pétrel de Tahiti (Pseudobulweria rostrata) est une espèce d'oiseaux marins de la famille des Procellariidae.
Cette espèce se reproduit en Polynésie française, en Nouvelle-Calédonie, aux Fidji, sur les Samoa américaines, et possiblement sur les îles Cook.
Pseudobulweria rostrata
Le Pétrel de Tahiti (Pseudobulweria rostrata) est une espèce d'oiseaux marins de la famille des Procellariidae.
Tahićanska burnica (lat. Pseudobulweria rostrata) je morska ptica roda Pseudobulweria iz porodice zovoja. Duga je 39 cm, a teška je 410-520 grama. Ima raspon krila 84 cm. Ima dvije podvrste: Pseudobulweria rostrata trouessarti i Pseudobulweria rostrata rostrata. Prije se podvrstom smatrala i Beckova burnica. Nosila je latinski naziv Pseudobulweria rostrata becki. Tamnosmeđe je boje.
Živi u Američkoj Samoi, Australiji, Fidžiju, Francuskoj Polineziji, Meksiku, Novoj Kaledoniji, Novom Zelandu, Salomonovim otocima, Tongi, Vanuatuu i možda na Kukovim Otocima. Staništa su joj tropske i suptropske šume. Ovoj vrsti je smanjen rizik za izumiranje jer je nastanjena na velikom broju otoka. Populaciju joj ugrožavaju neki grabežljivi sisavci kao što su crni štakor, divlja svinja i divlja mačka. Sezona gniježdenja kod ovih ptica je između ožujka i srpnja. Gnijezde se u kolonijama koje se prostiru na nekoliko kvadratnih kilometara. Jaja polažu u jazbine. Okvirna populacija ove vrste je 20 000 jedinki. [1]
Tahićanska burnica (lat. Pseudobulweria rostrata) je morska ptica roda Pseudobulweria iz porodice zovoja. Duga je 39 cm, a teška je 410-520 grama. Ima raspon krila 84 cm. Ima dvije podvrste: Pseudobulweria rostrata trouessarti i Pseudobulweria rostrata rostrata. Prije se podvrstom smatrala i Beckova burnica. Nosila je latinski naziv Pseudobulweria rostrata becki. Tamnosmeđe je boje.
De Tahiti-stormvogel (Pseudobulweria rostrata) is een vogel uit de familie van de stormvogels en pijlstormvogels (Procellariidae).
Het is een zeevogel van het zuidelijk halfrond. De vogel werd gespot op Amerikaans-Samoa, Australië, Fiji, Frans-Polynesië, Mexico, Nieuw-Caledonië (eiland), Nieuw-Zeeland, de Solomonseilanden, Tonga, Vanuatu en mogelijk ook op de Cookeilanden. Zijn natuurlijke habitats zijn (sub-)tropische laaggelegen bossen, bergbossen en scrubland. De soort komt ook voor aan rotsachtige kusten en leeft boven open zee. Ze worden tussen de 40 en 80 centimeter lang.
De soort telt 2 ondersoorten:
De Tahiti-stormvogel (Pseudobulweria rostrata) is een vogel uit de familie van de stormvogels en pijlstormvogels (Procellariidae).
Tahitipetrell[2] (Pseudobulweria rostrata) är en havsfågel i familjen liror i ordningen stormfåglar som förekommer i Stilla havet.[3]
Tahitipetrellen är en medelstor petrell, 39 centimeter i kroppslängd, med mörkbrun ovansida och blekare övre stjärttäckare. Det mörkbruna bröstet kontrasterar starkt mot den vita buken. Även vingundersidorna är mörkbruna. Liknande phoenixpetrellen (Pterodroma alba) har ljus strupfläck, saknar de ljusa övre stjärttäckarna samt har en blek linje tvärs över inre delen av undersidan av vingen.[1]
I flykten är tahitipetrellen sävligare än många petreller i släktet Pterodroma och är därmed mer albatrosslik. Den flyger karakteristiskt med raka vingar tvärs ut från kroppen och med vingspetsarna vridna uppåt.[1]
Tahitipetrell delas upp i två underarter med följande utbredning:[3]
Arten har även påträffats i Mexiko, Nya Zeeland och Salomonöarna. Den har tidigare häckat i Vanuatu, men är numera utdöd där.
Tahitipetrellen placerades tidigare i släktet Pterodroma trots morfologiska skillnader. Data från analyser av mitokondriellt DNA för enzymet cytokrom b visar att en uppdelning är korrekt och placerar arten istället närmare lirorna av släktet Puffinus.[4] Arten lyfts därför ut till ett annat släkte, Pseudobulweria, tillsammans med réunionpetrell, fijipetrell och beckpetrell.
Tahitipetrellen häckar i små kolonier.[1] Den placerar sina bon i jordhålor i marken på steniga sluttningar eller i öppen skogsmark och lägger bara ett ägg per häckningstillfälle.[1][5] Häckningssäsongen verkar pågå året runt men i varje fall på Tahiti har man observerat en ökning perioden mars och juli.[6]
Tahitipetrell häckar på flera öar men dess population är trots detta inte så stor, endast 10.000 par, och den minskar dessutom i antal. Internationella naturvårdsunionen IUCN kategoriserar den därför som nära hotad (NT) av IUCN.[1] De främsta hoten utgörs av introducerade däggdjur och lokalt av habitatförstöring på grund av gruvdrift.[1] Den är också känslig för ljusförorening som får främst de flygga ungarna att flyga fel och förolyckas.[1]
Wikimedia Commons har media som rör tahitipetrell.
Tahitipetrell (Pseudobulweria rostrata) är en havsfågel i familjen liror i ordningen stormfåglar som förekommer i Stilla havet.
Pseudobulweria rostrata là một loài chim trong họ Procellariidae.[1]
Pseudobulweria rostrata là một loài chim trong họ Procellariidae.
钩嘴圆尾鹱（学名：Pseudobulweria rostrata），又名黑背白腹穴鸟，为鹱科的一個海鳥物種。舊屬圆尾鹱属[2]，今屬擬燕鹱屬[1]。
分布于南太平洋西部靠近澳大利亚的各群岛间的海域，包括：美屬薩摩亞、斐濟、法屬玻里尼西亞、新喀里多尼亞、新西兰、所罗门群岛、東加、瓦努阿图及库克群岛，也見於台湾岛、夏威夷州、墨西哥下加利福尼亞州及美國北卡罗来纳州等地。该物种的模式产地在社会群岛的大溪地[2]。
本物種有兩個亞種：
这是一篇與鳥類相關的小作品。你可以通过编辑或修订扩充其内容。 
