Micrabaciidae is a family of marine stony corals of the order Scleractinia.
The World Register of Marine Species lists the following genera:[1]
Micrabaciidae is a family of marine stony corals of the order Scleractinia.
The World Register of Marine Species lists the following genera:
Leptopenus Moseley, 1881 Letepsammia Yabe & Eguchi, 1932 Micrabacia† Milne Edwards & Haime, 1849 Rhombopsammia Owens, 1986 Stephanophyllia Michelin, 1841Micrabaciidae es una familia de corales marinos que pertenecen al orden Scleractinia de la clase Anthozoa.
Todas las especies carecen de zooxantelas.[1] Son pólipos solitarios de vida libre, sin anclarse al sustrato, que suelen hallarse en fondos arenosos.
Sus coralitos son ligeros y esponjosos, normalmente recubiertos por el tejido del pólipo. El espécimen de mayor tamaño tiene 51 mm de diámetro calicular de su coralito, pero la mayoría de las especies no alcanzan los 25 mm.[2]
Se distribuyen en las aguas tropicales y subtropicales de todos los océanos, y entre 15 y 5.000 m de profundidad.[3]
Se conocen fósiles de esta familia de corales desde el Cretáceo Temprano, hace unos 135 millones de años.
No se han realizado análisis filogenéticos de la familia.[4]
El Registro Mundial de Especies Marinas, WoRMS en inglés, incluye los siguientes géneros:[5]
Micrabaciidae es una familia de corales marinos que pertenecen al orden Scleractinia de la clase Anthozoa.
Todas las especies carecen de zooxantelas. Son pólipos solitarios de vida libre, sin anclarse al sustrato, que suelen hallarse en fondos arenosos.
Sus coralitos son ligeros y esponjosos, normalmente recubiertos por el tejido del pólipo. El espécimen de mayor tamaño tiene 51 mm de diámetro calicular de su coralito, pero la mayoría de las especies no alcanzan los 25 mm.
Se distribuyen en las aguas tropicales y subtropicales de todos los océanos, y entre 15 y 5.000 m de profundidad.
Se conocen fósiles de esta familia de corales desde el Cretáceo Temprano, hace unos 135 millones de años.
No se han realizado análisis filogenéticos de la familia.
Micrabaciidae on kivikorallien heimo, josta tunnetaan 22 fossiilisen lajin lisäksi 13 nykyisin elävää lajia. Heimon lajeja tunnetaan fossiileista varhaisliitukaudelta alkaen, ja nykyisin ne ovat levinneet maailman kaikille merille Pohjanmereltä Etelämerelle asti, pinnasta viiden kilometrin syvyyteen eli toiseksi syvemmältä kuin minkään muun heimon lajeja - vain Fungiacyathidae jatkaa 6300 metriin asti. Tämän heimon lajeilla ei ole symbioottisia zooksantellileviä, jotka tuottaisivat ravintoa yhteyttämällä. Ne eivät muodosta riuttoja tai muitakaan yhdyskuntia, vaan elävät erillisinä polyyppeinä, jotka eivät takerru pohjaan vaan makaavat pehmeän pohjamateriaalin päällä. Suurin tunnettu yksilö oli halkaisijaltaan 51 mm, mutta useimmat ovat alle 2,5 cm leveitä.[1]
Micrabaciidae on kivikorallien heimo, josta tunnetaan 22 fossiilisen lajin lisäksi 13 nykyisin elävää lajia. Heimon lajeja tunnetaan fossiileista varhaisliitukaudelta alkaen, ja nykyisin ne ovat levinneet maailman kaikille merille Pohjanmereltä Etelämerelle asti, pinnasta viiden kilometrin syvyyteen eli toiseksi syvemmältä kuin minkään muun heimon lajeja - vain Fungiacyathidae jatkaa 6300 metriin asti. Tämän heimon lajeilla ei ole symbioottisia zooksantellileviä, jotka tuottaisivat ravintoa yhteyttämällä. Ne eivät muodosta riuttoja tai muitakaan yhdyskuntia, vaan elävät erillisinä polyyppeinä, jotka eivät takerru pohjaan vaan makaavat pehmeän pohjamateriaalin päällä. Suurin tunnettu yksilö oli halkaisijaltaan 51 mm, mutta useimmat ovat alle 2,5 cm leveitä.
Les Micrabaciidae constituent une famille de scléractiniaires (coraux durs dits « coraux bâtisseurs de récifs »).
Cette famille contient les genres suivants :
Selon World Register of Marine Species (28 décembre 2015)[1] :
Selon ITIS (28 décembre 2015)[2] :
Les Micrabaciidae constituent une famille de scléractiniaires (coraux durs dits « coraux bâtisseurs de récifs »).
Micrabaciidae Vaughan, 1905 è una famiglia di madrepore della sottoclasse degli Esacoralli.[1]
La famiglia comprende madrepore solitarie, di forma discoidale, a base piatta o leggermente convessa, che vivono adagiate sul substrato. I setti e le coste dei coralliti si fondono in una matrice trabecolata altamente porosa.[2]
I coralliti del più grande esemplare noto (Letepsammia sp.) ha un diametro caliculare di circa 50 mm, ma la maggior parte delle specie hanno dimensioni di meno della metà.[2]
La famiglia comprende esclusivamente specie azooxantellate, cioè prive di zooxantelle simbionti.[2]
Sebbene non molto comuni, le specie di questa famiglia hanno una distribuzione cosmopolita, essendo presenti in tutti gli oceani compreso l'Antartico, a profondità comprese tra 49 e 5000 m.[2]
La famiglia comprende i seguenti generi:[1]
Micrabaciidae Vaughan, 1905 è una famiglia di madrepore della sottoclasse degli Esacoralli.
Micrabaciidae is een familie van neteldieren uit de klasse van de Anthozoa (bloemdieren).
Micrabaciidae is een familie van neteldieren uit de klasse van de Anthozoa (bloemdieren).
Micrabaciidae é uma família de cnidários antozoários da subordem Fungiina, ordem Scleractinia.
Micrabaciidae é uma família de cnidários antozoários da subordem Fungiina, ordem Scleractinia.
_-_ZooKeys-227-001-g019_jpeg.jpg)
