Flabellidae is a family of marine corals. It consists of the following genera:[1]
Flabellidae is a family of marine corals. It consists of the following genera:
Blastotrochus Milne Edwards & Haime, 1848 †Conosmilia Duncan 1865 Falcatoflabellum Cairns, 1995 Flabellum Lesson, 1831 Javania Duncan, 1876 Monomyces Ehrenberg, 1834 Placotrochides Alcock, 1902 Placotrochus Milne Edwards & Haime, 1848 Polymyces Cairns, 1979 Rhizotrochus Milne Edwards & Haime, 1848 †Tortoflabellum Squires, 1958 Truncatoflabellum Cairns, 1989Flabellidae es una familia de corales marinos que pertenecen al orden Scleractinia, de la clase Anthozoa.
Los géneros de la familia poseen especies de pólipos solitarios, nunca coloniales, y no son corales hermatípicos. No poseen zooxantelas. Sus esqueletos, en forma de abanico en la mayoría de especies, elípticos en un corte transversal, tienen septa no salientes y no tienen lóbulos paliformes.
Su rango de profundidad es de 0 a 4.455 m.[2]
La familia comprende 10 géneros y, aproximadamente, unas 100 especies. Es considerada monofilética, aunque no se ha realizado un análisis filogenético de la familia.[3]
Flabellidae es una familia de corales marinos que pertenecen al orden Scleractinia, de la clase Anthozoa.
Los géneros de la familia poseen especies de pólipos solitarios, nunca coloniales, y no son corales hermatípicos. No poseen zooxantelas. Sus esqueletos, en forma de abanico en la mayoría de especies, elípticos en un corte transversal, tienen septa no salientes y no tienen lóbulos paliformes.
Su rango de profundidad es de 0 a 4.455 m.
La familia comprende 10 géneros y, aproximadamente, unas 100 especies. Es considerada monofilética, aunque no se ha realizado un análisis filogenético de la familia.
Flabellidae on kivikorallien heimo, josta tunnetaan kaikkiaan 103 lajia, jotka jaetaan 11 sukuun. Heimon lajeja tunnetaan fossiileista varhaisliitukaudelta alkaen, ja nykyisin ne ovat levinneet maailman kaikille merille Pohjanmereltä Etelämerelle asti, pinnasta 3200 metrin syvyyteen, jopa vesistä joiden lämpötila on pakkasen puolella Etelänapamanteren lähellä. Tämän heimon lajeilla ei ole symbioottisia zooksantellileviä, jotka tuottaisivat ravintoa yhteyttämällä. Ne eivät muodotsta riuttoja tai muitakaan yhdiskuntia, vaan elävät erillisinä polyyppeinä joista jokainen kasvattaa yksilöllisen kalkkikivijalustan. Jotkut lajit lisääntyvät suvuttomasti, ja silloin poikaset putkahtelevat emoyksilön reunoille.[1]
Flabellidae on kivikorallien heimo, josta tunnetaan kaikkiaan 103 lajia, jotka jaetaan 11 sukuun. Heimon lajeja tunnetaan fossiileista varhaisliitukaudelta alkaen, ja nykyisin ne ovat levinneet maailman kaikille merille Pohjanmereltä Etelämerelle asti, pinnasta 3200 metrin syvyyteen, jopa vesistä joiden lämpötila on pakkasen puolella Etelänapamanteren lähellä. Tämän heimon lajeilla ei ole symbioottisia zooksantellileviä, jotka tuottaisivat ravintoa yhteyttämällä. Ne eivät muodotsta riuttoja tai muitakaan yhdiskuntia, vaan elävät erillisinä polyyppeinä joista jokainen kasvattaa yksilöllisen kalkkikivijalustan. Jotkut lajit lisääntyvät suvuttomasti, ja silloin poikaset putkahtelevat emoyksilön reunoille.
Les Flabellidae constituent une famille de scléractiniaires (coraux durs dits coraux « bâtisseurs de récifs »). Il s'agit de coraux solitaires qui vivent dans des eaux profondes de zéro à 3 200 m[2]. Ils sont parfois appelés coraux "chou-fleur".
En Atlantique Nord-Est, cette famille est indicatrice des écosystèmes marins vulnérables au niveau desquels la pêche de fond est interdite au-delà de 400 m de profondeur[3].
Selon World Register of Marine Species (19 juin 2015)[2] :
Selon Fossilworks (16 novembre 2018)[4]
Les Flabellidae constituent une famille de scléractiniaires (coraux durs dits coraux « bâtisseurs de récifs »). Il s'agit de coraux solitaires qui vivent dans des eaux profondes de zéro à 3 200 m. Ils sont parfois appelés coraux "chou-fleur".
En Atlantique Nord-Est, cette famille est indicatrice des écosystèmes marins vulnérables au niveau desquels la pêche de fond est interdite au-delà de 400 m de profondeur.
Flabellidae Bourne, 1905 è una famiglia di madrepore della sottoclasse degli Esacoralli.[1][2]
La famiglia comprende coralli anermatipici solitari; alcune specie sono sessili, altre vivono adagiate sui fondali senza essere ancorate al substrato.[1][3]
I coralliti hanno una parete sottile, con setti non esposti e columella appena abbozzata.[1] Le loro dimensioni variano da quelle dei Falcatoflabellum, che hanno un calice del diametro di soli 3 mm e sono lunghi non più di 10 mm, a quelle di Flabellum impensum, che è una delle madrepore solitarie più grandi, con un calice di oltre 12 cm di diametro e una lunghezza di 8 cm.[3]
Tutte le specie della famiglia sono prive di zooxantelle.[3]
Sulle colonie di alcune specie sono state osservate formazioni incrostanti simili a galle che ospitano gli stadi larvali endoparassiti di alcuni crostacei ascotoracidi.[3][4]
Il genere Javania è spesso ospite di formazioni incrostanti di cirripedi.[3][5]
I flabellidi sono ampiamente diffusi in tutti gli oceani, compreso l'Antartico, sino a 3200 m di profondità.[3][6]
La famiglia comprende i seguenti generi:[1]
Flabellidae Bourne, 1905 è una famiglia di madrepore della sottoclasse degli Esacoralli.
Flabellidae is een familie van neteldieren uit de klasse van de Anthozoa (bloemdieren).
Flabellidae is een familie van neteldieren uit de klasse van de Anthozoa (bloemdieren).
Flabellidae é uma família de cnidários antozoários da subordem Caryophylliina, ordem Scleractinia.
Flabellidae é uma família de cnidários antozoários da subordem Caryophylliina, ordem Scleractinia.
_messum.jpeg)
