Liuskepaljakkayökkönen (Xestia lyngei) on pieni, arktisten tunturiseutujen ja tundran yökköslaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu vaarantuneeksi (VU)[1].
Liuskepaljakkayökkönen on perusilmeeltään tummanharmaa yökköslaji. Etusiivet ovat melko kapeat, tummanharmaat, keskiosastaan hieman tummemmat ja kauttaaltaan vaalean kehnän peitossa. Vaaleat yökköstäplät erottuvat vain heikosti, ja ulompi poikkiviiru on heikosti sahamainen. Takasiivet ovat vaaleanruskeat, ulospäin tummenevat, ja siiven keskellä on laaja, tumma, puolikuumainen keskitäplä. Ruumis on tukeva. Siipiväli on 26–32 mm.[2][3][4]
Tuhkapaljakkayökkönen (Xestia quieta) voi olla melko samannäköinen.
Liuskepaljakkayökköstä tavataan Norjan ja Ruotsin tuntureilta Venäjän tundran ja Jäämeren saarten[3] kautta arktiseen Pohjois-Amerikkaan[5]. Suomessa liuskepaljakkayökkösellä on tunnettu ja joinakin vuosina yksilömäärältään runsaslukuinen esiintymä Kilpisjärvellä, Saanatunturin rinteellä. Lisäksi sitä tavataan Kilpisjärven koillispuolisilta takatuntureilla.[6] Perhoset lentävät heinäkuun alkupuoliskolla.[7]
Liuskepaljakkayökköstä tavataan korkealla tunturipaljakalla, Ruotsissa vasta yli kilometrin korkeudessa, ja laji on sidoksissa tunturialueiden liuskekivikkoihin. Perhoset lentävät päivisin nopeasti lähellä maanpintaa ja vierailevat ahkerasti etenkin tunturikohokin (Silene acaulis) kukilla. Häirittynä perhonen lähtee helposti lentoon. Luultavasti perhosen kehitys munasta aikuiseksi kestää ainakin kaksi vuotta.[3][4]
Suomen uhanalaisarvioinnissa liuskepaljakkayökkönen on luokiteltu vaarantuneeksi,[1] ja se on yksi Suomen kansainvälisistä vastuulajeista[8].
Toukka elää erityisesti variksenmarjalla (Empetrum), mutta on kasvatuksessa syönyt myös erilaisia heiniä[9][4]
Liuskepaljakkayökkönen (Xestia lyngei) on pieni, arktisten tunturiseutujen ja tundran yökköslaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu vaarantuneeksi (VU).
