Helokit (Oenothera) on horsmakasvien (Onagraceae) heimoon kuuluva kasvisuku. Sukuun kuuluu lajien määrittelytavasta riippuen noin 150–500 lajia[1]. Useimmat suvun lajit kasvavat Pohjois-Amerikassa, mutta monia helokkilajeja viljellään myös koristekasveina[2]. Suomen luonnossa on havaittu noin 15:ttä eri helokkilajia[3].
Helokit ovat yksi- tai kaksivuotisia ruohovartisia kasveja. Niiden varret ovat karvaisia ja kasvutavaltaan pystyjä. Lehdet ovat muodoltaan suikeita ja lehtiruusukkeessa olevat lehdet ovat yleensä leveämpiä kuin varsilehdet. Kukat sijaitsevat yksittäin ylimmissä lehtihangoissa. Kukissa on neljä verholehteä, jotka ovat usein taakäänteisiä. Kukissa on myös neljä terälehteä, jotka ovat väriltään keltaisia. Heteitä on kahdeksan kappaletta ja emissä on yksi vartalo, mutta luotti on neliliuskainen. Hedelmä on nelilokeroinen kota.[2]
Helokit (Oenothera) on horsmakasvien (Onagraceae) heimoon kuuluva kasvisuku. Sukuun kuuluu lajien määrittelytavasta riippuen noin 150–500 lajia. Useimmat suvun lajit kasvavat Pohjois-Amerikassa, mutta monia helokkilajeja viljellään myös koristekasveina. Suomen luonnossa on havaittu noin 15:ttä eri helokkilajia.
Helokit ovat yksi- tai kaksivuotisia ruohovartisia kasveja. Niiden varret ovat karvaisia ja kasvutavaltaan pystyjä. Lehdet ovat muodoltaan suikeita ja lehtiruusukkeessa olevat lehdet ovat yleensä leveämpiä kuin varsilehdet. Kukat sijaitsevat yksittäin ylimmissä lehtihangoissa. Kukissa on neljä verholehteä, jotka ovat usein taakäänteisiä. Kukissa on myös neljä terälehteä, jotka ovat väriltään keltaisia. Heteitä on kahdeksan kappaletta ja emissä on yksi vartalo, mutta luotti on neliliuskainen. Hedelmä on nelilokeroinen kota.