Sysilatikka eli savulatikka (Aradus aterrimus) on latikoihin kuuluva ludelaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu alueellisesti hävinneeksi (RE)[1].
Muiden latikoiden tapaan sysilatikka on leveä ja erittäin litteä lude, jonka pinta on lähes karvaton ja nystermien peittämä. Peitinsiipien kärkikalvossa on siipisuonia ja selän keskellä näkyvä pikkukilpi on teräväkärkisen kolmiomainen. Sysilatikan peitinsiivet ovat kärkikalvoa myöten yksivärisen mustat ja etuselän kulmat ovat pyöristyneesti ulkonevat. Tuntosarvien toinen jaoke on tasaisesti kärkeä kohti paksuuntuva ja eläimen päätä lyhyempi. Ruumiin pituus on 5,0–6,8 mm.[2]
Lajin levinneisyys ulottuu Keski-Euroopasta ja Skandinavian eteläosista Keski-Aasian ja Siperina poikki Venäjän kaukoitään, joskin lajia tavataan koko esiintymisalueellaan vain harvoin[3]. Suomessa lajista on tehty vain kaksi havaintoa, joista toisen sijainti on määrittelemätön[4] ja viimeisin havainto on Pohjois-Karjalan Kontiolahdella 1800-luvun lopulta.[2]
Keski-Euroopassa sysilatikka elää kuolleilla tammilla, kastanjoilla sekä muilla puilla, joita vyökäävät (Trametes) ovat lahottaneet.[2] Sitä tavataan myös metsäpalojen polttamilla kuusilla ja männyillä[3]. Suomessa sitä on pidetty metsäpaloalueiden lajina, mutta havaintojen vähäisyyden vuoksi elinympäristövaatimukset ovat käytännössä tuntemattomat.[2] Ruotsissa löytö Gotlannin Fåröltä, kaukana mantereelta, viittaa lajin kykyyn tarvittaessa lentää pitkiäkin matkoja.[3]
Suomen lajistosta sysilatikka on luokiteltu hävinneeksi vuosien 1985, 1992, 2000 ja 2010 uhanalaisarvioinneissa.[5] Ruotsissa laji on äärimmäisen uhanalainen[6].
Sysilatikka eli savulatikka (Aradus aterrimus) on latikoihin kuuluva ludelaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu alueellisesti hävinneeksi (RE).
