Dacrydium és un gènere de plantes coníferes. Consta de 16 espècies d'arbres i arbusts perennifolis dioics. Va ser descrit primer per Solander el 1786. La reclassificació de Laubenfels i Quinn vaposar la secció A dins el gènere Falcatifolium, va dividir la secció C en els dos nous gèneres Lepidothamnus, Lagarostrobos i Halocarpus, i va mantenir la secció B com a gènere Dacrydium.
La distribució natural de Dacrydium va de Nova Zelanda, Nova Caledònia, Fiji i les illes Solomon a través de Malèsia a Tailàndia i sud de la Xina.
Dacrydium és un gènere de plantes coníferes. Consta de 16 espècies d'arbres i arbusts perennifolis dioics. Va ser descrit primer per Solander el 1786. La reclassificació de Laubenfels i Quinn vaposar la secció A dins el gènere Falcatifolium, va dividir la secció C en els dos nous gèneres Lepidothamnus, Lagarostrobos i Halocarpus, i va mantenir la secció B com a gènere Dacrydium.
La distribució natural de Dacrydium va de Nova Zelanda, Nova Caledònia, Fiji i les illes Solomon a través de Malèsia a Tailàndia i sud de la Xina.
Дакридиум ( лат. Dacrydium ) — Podocarpaceae семьяысь Океанилэн но Азилэн лысо писпу. Дуннеын тодмо ог 16 яке 20 пӧртэм.
Дакридиум ( латин Dacrydium ) — подокарп котырса лыса пу увтыр. Сійӧ быдмӧ Океанияын да Азияын.
Дакридиум ( лат. Dacrydium ) — подокарп котырись лыса пу увтыр. Дакридиум увтырӧ пырöны 16 - 20 вид. Дакридиум пантасьӧ Океанияын да Азияын.
Дакридиум ( лат. Dacrydium ) — подокарп котырись лыса пу увтыр. Дакридиум увтырӧ пырöны 16 - 20 вид. Дакридиум пантасьӧ Океанияын да Азияын.
Дакридиум ( лат. Dacrydium ) — Podocarpaceae семьяысь Океанилэн но Азилэн лысо писпу. Дуннеын тодмо ог 16 яке 20 пӧртэм.
Дакридиум ( латин Dacrydium ) — подокарп котырса лыса пу увтыр. Сійӧ быдмӧ Океанияын да Азияын.
La dakridio (Dacrydium) estas genro de koniferoj apartenantaj al la familio de la podokarpacoj. Dek ses specioj de ĉiamverdaj dioikaj arboj kaj arbedoj nuntempe estas agnoskitaj.
La genro estis unue preskribita fare de Solander en 1786, kaj antaŭe ampleksis multe pli da specioj, kiuj estis dividitaj en la sekciojn A, B, kaj C de Florin en 1931. La revizioj de Laubenfels kaj Quinn (vidu la bibliografion), reklasifis la antaŭan sekcion A kiel la nova genro Falcatifolium, subdividis la sekcion C en la novajn genrojn Lepidothamnus, Lagarostrobos kaj Halocarpus, kaj konservis sekcion B kiel la genro Dacrydium.
La natura arealo de la dakridio etendiĝas ekde Novzelando, Novkaledonio, Fiĝio kaj Salomonoj tra Malesio (Novgvineo, Indonezio, Malajzio kaj Filipinoj), al Tajujo kaj suda Ĉinujo.
Dacrydium araucarioides [1]
Dacrydium araucarioides
Dacrydium balansae
Dacrydium beccarii
Dacrydium comosum
Dacrydium cupressinum
Dacrydium cornwalliana
Dacrydium elatum [2]
Dacrydium ericoides
Dacrydium gibbsiae - Gibs-dakridio [3]
Dacrydium gracile
Dacrydium guillauminii
Dacrydium leptophyllum
Dacrydium lycopodoides
Dacrydium magnum
Dacrydium medium
Dacrydium nausoriensis
Dacrydium nidulum - Denskrona dakridio [4]
Dacrydium novo-guineense
Dacrydium pectinatum
Dacrydium spathoides
Dacrydium xanthandrum
La dakridio (Dacrydium) estas genro de koniferoj apartenantaj al la familio de la podokarpacoj. Dek ses specioj de ĉiamverdaj dioikaj arboj kaj arbedoj nuntempe estas agnoskitaj.
La genro estis unue preskribita fare de Solander en 1786, kaj antaŭe ampleksis multe pli da specioj, kiuj estis dividitaj en la sekciojn A, B, kaj C de Florin en 1931. La revizioj de Laubenfels kaj Quinn (vidu la bibliografion), reklasifis la antaŭan sekcion A kiel la nova genro Falcatifolium, subdividis la sekcion C en la novajn genrojn Lepidothamnus, Lagarostrobos kaj Halocarpus, kaj konservis sekcion B kiel la genro Dacrydium.
La natura arealo de la dakridio etendiĝas ekde Novzelando, Novkaledonio, Fiĝio kaj Salomonoj tra Malesio (Novgvineo, Indonezio, Malajzio kaj Filipinoj), al Tajujo kaj suda Ĉinujo.
Dacrydium on podokarpuskasvien heimoon (Podocarpaceae) kuuluva havupuusuku. Suvun yli kaksikymmentä lajia ovat Aasian ja Tyynenmeren saarten trooppisten ja subtrooppisten alueiden ainavihantia puita ja pensaita. Osa lajeista voi kasvaa hyvinkin suuriksi metsän latvuskerroksen yläpuolelle ulottuviksi ylispuiksi. Suvun ominaispiirteitä ovat monimuotoiset, pihkaiset lehdet ja epäsymmetriset mehevät kävyt.[1]
Suvun tieteellinen nimi Dacrydium on johdettu kreikan kielen kyyneltä tarkoittavasta sanasta. Nimi viittaa kasvien erittämiin pihkapisaroihin.[1][2]
Suvun Dacrydium edustajat ovat ainavihantia puuvartisia kasveja.[1] Osa lajeista on suurikokoisia, jopa yli 50 metrin korkeuteen kasvavia puita, kun taas toiset lajit jäävät yleensä pieniksi pensaiksi.[3][4] Suuremmat oksat haarautuvat rungosta lähes säteittäisinä valekiehkuroina. Pienet lehtevät oksanhaarat voivat olla siirottavia tai riippuvia. Rungon kovassa kuoressa on runsaasti korkkihuokosia. Vanhemmiten kaarna tulee uurteiseksi ja hilseilee suomumaisina liuskoina. Pihkatiehyitä on sekä kuoressa että lehdissä.[1]
Lehtien muoto vaihtelee suuresti lajin ja kasvin iän mukaan. Lehtiasento on kierteinen.[1] Nuorten kasvien varhaislehdet ovat usein muodoltaan neulasmaisia, joskus hieman sirppimäisiä, ja siirottavat kaikkiin suuntiin.[1][2][5] Myöhäislehdille on ominaista rangan myötäinen asento. Muodoltaan ne voivat lajista riippuen olla suomumaisia, äimämäisiä tai neulasmaisia.[1][2][5] Varhaislehdet vaihtuvat myöhäislehdiksi asteittain, jolloin lehdistä esiintyy monenlaisia välimuotoja.[1] Neulasmaisen lehden poikkileikkaus vaihtelee litteästä kolmi- tai nelisärmäiseen.[1] Suomumaiset lehdet ovat usein kölillisiä.[1][2] Lehdessä on tavallisesti yksi pihkatiehyt.[1][2] Ilmarakoja on kaikilla lehden pinnoilla.[1]
Suvun kasvit ovat yleensä kaksikotisia yksineuvoisten hede- ja emikukintojen kehittyessä eri kasviyksilöihin, mutta jotkin lajit voivat olla yksikotisiakin.[1]
Hedekävyiksi kutsutut hedekukinnot voivat kehittyä yksittäin tai ryppäissä oksanhaarojen kärki- tai hankasilmuista. Hedekävyt ovat muodoltaan lyhyen lieriömäisiä, ja voivat olla lyhytperäisiä tai lähes perättömiä. Hedekäpy koostuu kilpimäisistä, lavaltaan kolmiomaisista tai lyhytsuippuisista hedelehdistä. Jokaisen hedelehden tyvellä on kaksi siitepölyä tuottavaa pölylokeroa.[1]
Kävyiksi kutsutut emikukinnot kehittyvät yksittäin lyhyen oksanhaaran kärkeen. Pienet kävyt muuttuvat kypsyessään meheviksi.[1][2][5] Käpy koostuu useista kierteisesti asettuneista teräväkärkisistä käpysuomuista.[1] Suomuista tavallisesti vain yksi tai toisinaan kaksi ovat hedelmällisiä.[1] Hedelmällisen käpysuomun ranganpuoleisella pinnalla on yksi käänteinen siemenaihe.[1] Kävyn hedelmättömät suomut kasvavat tavallisesti yhteen muodostaen kävyn tyveen mehevän pohjuksen, joka on kypsänä yleensä kirkkaan punainen.[1] Monilla lajeilla muutoin yhteenkasvaneiden käpysuomujen terävät kärjet jäävät siirottamaan pohjuksesta.[1] Kävyn kärjessä sijaitseva siemen on yleensä vino pohjukseen nähden. Siemenen tyvenpuoleisinta kolmannesta ympäröi siemenen tuottaneesta emisuomusta kehittynyt epäsymmetrinen vaippa eli epimatium. Se on kypsänä väritykseltään tumman ruskea tai lähes musta.[1][2][5]
Lajin D. cupressinum rungon kuori halkeilee liuskoina.
Lajin D. beccarii varhaislehdet ovat neulasmaisia.
Lajin D. balansae myöhäislehdet kasvavat rankaa väljästi myötäillen.
D. cupressinumin kävyn punaisesta pohjuksesta erottuvat käpysuomujen terävät kärjet.
Dacrydium-suvun edustajat ovat podokarpuskasvien heimoon kuuluvia havupuita. Niiden lähimmät sukulaiset ovat genetiikan perusteella suvun Falcatifolium kasvit. Näiden kahden suvun edustajilla on useita yhteisiä rakenteellisia piirteitä, joita muilla heimon kasveilla ei ole. Näihin piirteisiin kuuluvat pihkatiehyet, joita on varhaislehtien lisäksi myös myöhäislehdissä, ja sekundaarisessa puussa esiintyvät pitkittäistylppysolut.[2]
Suku kuvattiin vuonna 1807. 1800-luvun alkupuolella sukua Dacrydium ja podokarpuksia (Podocarpus) pidettiin yleisesti podokarpuskasvien heimon ainoina sukuina. Sittemmin lukuisia alun perin näihin sukuisin kuvattuja kasveja on siirretty omiin sukuihinsa. Dacrydiumista erotettuja sukuja ovat podorit (Parasitaxus), Acmopyle, Falcatifolium, Halocarpus, Lepidothamnus sekä Lagarostrobos, josta on sittemmin edelleen erotettu suku Manoao.[1]
Sukuun katsotaan yleensä kuuluvaksi noin kaksikymmentä lajia.[1][2] Havupuihin erikoistunut kasvitieteilijä Aljos Farjon määrittelee vuoden 2010 teoksessaan A Handbook of the World's Conifers sukuun kuuluvaksi seuraavat 22 lajia.[1]
Suvun Dacrydium edustajia kasvaa luonnonvaraisena Kaakkois-Aasiassa ja Australaasiassa sekä useilla läntisen Tyynenmeren saarilla. Niitä esiintyy luonnonvaraisena eteläisessä Kiinassa, Thaimaassa, Laosissa, Kambodžassa, Vietnamissa, Malesiassa, Indonesiassa, Papuassa-Uudessa-Guineassa, Salomonsaarilla, Uudessa-Kaledoniassa, Fidžillä ja Uudessa-Seelannissa.[1][2]
Suvun lajit ovat usein trooppisten vuoristosademetsien puita, mutta niitä kasvaa monenlaisissa metsissä trooppisella ja subtrooppisella ilmastoalueella.[3][6][4][7] Laji Dacrydium guillauminii on sopeutunut elämään vetisessä maassa järvien ja jokien tai purojen äärellä.[4] Jotkin lajit ovat erikoistuneet kasvamaan Uuden-Kaledonian voimakkaan emäksisten ja vähäravinteisten serpentiinialueiden pensastomailla.[4][8]
Dacrydium on podokarpuskasvien heimoon (Podocarpaceae) kuuluva havupuusuku. Suvun yli kaksikymmentä lajia ovat Aasian ja Tyynenmeren saarten trooppisten ja subtrooppisten alueiden ainavihantia puita ja pensaita. Osa lajeista voi kasvaa hyvinkin suuriksi metsän latvuskerroksen yläpuolelle ulottuviksi ylispuiksi. Suvun ominaispiirteitä ovat monimuotoiset, pihkaiset lehdet ja epäsymmetriset mehevät kävyt.
Dacrydium adalah genus dari tumbuhan runjung yang termasuk familia podocarp Podocarpaceae. Hingga saat ini terdapat enam belas spesies konifer berumah dua dan semak-semak yang telah dikenali. Genus ini pertama kali dideskripsikan oleh Solander pada tahun 1786, dan sebelumnya termasuk spesies yang lebih banyak, yang dibagi ke dalam bagian A, B, dan C oleh Florin pada tahun 1931. Revisi de Laubenfels dan Quinn (lihat referensi), mereklasifikasi mantan bagian A sebagai genus baru Falcatifolium, dibagi Bagian C ke genera baru Lepidothamnus, Lagarostrobos dan Halocarpus, serta mempertahankan Bagian B sebagai genus Dacrydium.
Daerah alami berbagai Dacrydium memanjang dari Selandia Baru, Kaledonia Baru, Fiji dan Kepulauan Solomon melalui Malesia (New Guinea, Indonesia, Malaysia dan Filipina), hingga Thailand dan selatan Cina.
Dacrydium adalah genus dari tumbuhan runjung yang termasuk familia podocarp Podocarpaceae. Hingga saat ini terdapat enam belas spesies konifer berumah dua dan semak-semak yang telah dikenali. Genus ini pertama kali dideskripsikan oleh Solander pada tahun 1786, dan sebelumnya termasuk spesies yang lebih banyak, yang dibagi ke dalam bagian A, B, dan C oleh Florin pada tahun 1931. Revisi de Laubenfels dan Quinn (lihat referensi), mereklasifikasi mantan bagian A sebagai genus baru Falcatifolium, dibagi Bagian C ke genera baru Lepidothamnus, Lagarostrobos dan Halocarpus, serta mempertahankan Bagian B sebagai genus Dacrydium.
Daerah alami berbagai Dacrydium memanjang dari Selandia Baru, Kaledonia Baru, Fiji dan Kepulauan Solomon melalui Malesia (New Guinea, Indonesia, Malaysia dan Filipina), hingga Thailand dan selatan Cina.
Dacrydium is een geslacht van coniferen uit de familie Podocarpaceae. Het geslacht werd voor het eerst beschreven in 1786 en omvatte vroeger veel meer soorten, die in secties A, B en C werden verdeeld. De revisies van de Laubenfels en Quinn classificeerden de vroegere sectie A als nieuw geslacht Falcatifolium, verdeelde sectie C over de nieuwe geslachten Lepidothamnus, Lagarostrobos en Halocarpus en behielden Sectie B als geslacht Dacrydium.
De natuurlijke leefomgeving van Dacrydium breidt zich uit van Nieuw-Zeeland, Nieuw-Caledonië, Fiji en de Salomonseilanden via Nieuw-Guinea, Indonesië en de Filipijnen, tot Thailand en zuidelijk China. Zestien soorten van groenblijvende tweehuizige bomen en struiken worden erkend.
Het geslacht Dacrydium bestaat uit de volgende soorten:
Dacrydium is een geslacht van coniferen uit de familie Podocarpaceae. Het geslacht werd voor het eerst beschreven in 1786 en omvatte vroeger veel meer soorten, die in secties A, B en C werden verdeeld. De revisies van de Laubenfels en Quinn classificeerden de vroegere sectie A als nieuw geslacht Falcatifolium, verdeelde sectie C over de nieuwe geslachten Lepidothamnus, Lagarostrobos en Halocarpus en behielden Sectie B als geslacht Dacrydium.
De natuurlijke leefomgeving van Dacrydium breidt zich uit van Nieuw-Zeeland, Nieuw-Caledonië, Fiji en de Salomonseilanden via Nieuw-Guinea, Indonesië en de Filipijnen, tot Thailand en zuidelijk China. Zestien soorten van groenblijvende tweehuizige bomen en struiken worden erkend.
Dacrydium-slekten (latin: Dacrydium) er en slekt i gultrefamilien, en gruppe sørlige bartrær. Slekten ble beskrevet i 1798 og har 16-19 arter, spredd fra Kina via Filippinene, Indonesia, Malaysia, Ny-Guinea, Fiji og Salomonøyene.
Tidligere ble enda flere arter regnet til slekten, men flere arter er nå tilordnet nye slekter. Flere av artene er truet av minkende naturlig habitat, ofte på grunn av tropisk hogst.
Dacrydium cupressinum eller «Rimu» er et inntil 50 meter høyt, eviggrønt tre på New Zealand. Tidligere ble det på engelsk også kalt «Red pine». Den største konsentrasjonen er på vestsiden av South island, men trærne vokser over hele landet. Bladene er spiralsatt og inntil 7 mm lange. Frøene spres med fugler. Alderen kan trolig bli 800-900 år, men tømmerhogst har tynnet ut de største eksemplarene. Historisk har treet vært en hovedkilde for hus- og møbelvirke i New Zealand. Hogsten er i dag strengt regulert.
Dacrydium-slekten (latin: Dacrydium) er en slekt i gultrefamilien, en gruppe sørlige bartrær. Slekten ble beskrevet i 1798 og har 16-19 arter, spredd fra Kina via Filippinene, Indonesia, Malaysia, Ny-Guinea, Fiji og Salomonøyene.
Tidligere ble enda flere arter regnet til slekten, men flere arter er nå tilordnet nye slekter. Flere av artene er truet av minkende naturlig habitat, ofte på grunn av tropisk hogst.
Dacrydium cupressinum eller «Rimu» er et inntil 50 meter høyt, eviggrønt tre på New Zealand. Tidligere ble det på engelsk også kalt «Red pine». Den største konsentrasjonen er på vestsiden av South island, men trærne vokser over hele landet. Bladene er spiralsatt og inntil 7 mm lange. Frøene spres med fugler. Alderen kan trolig bli 800-900 år, men tømmerhogst har tynnet ut de største eksemplarene. Historisk har treet vært en hovedkilde for hus- og møbelvirke i New Zealand. Hogsten er i dag strengt regulert.
Multimedia w Wikimedia Commons Obłuszyn[4] (Dacrydium) – rodzaj drzew i krzewów z rodziny zastrzalinowatych (Podocarpaceae). Przedstawiciele występują na obszarach pod wpływem klimatu subtropikalnego od Azji południowo-wschodniej poprzez Australię po zachodnią część Ameryki Południowej. Należą tu zarówno rośliny dwupienne jak i (rzadziej) jednopienne[5].
Jeden z rodzajów rodziny zastrzalinowatych (Podocarpaceae).
Obłuszyn (Dacrydium) – rodzaj drzew i krzewów z rodziny zastrzalinowatych (Podocarpaceae). Przedstawiciele występują na obszarach pod wpływem klimatu subtropikalnego od Azji południowo-wschodniej poprzez Australię po zachodnią część Ameryki Południowej. Należą tu zarówno rośliny dwupienne jak i (rzadziej) jednopienne.
Dacrydium — рід хвойних рослин родини подокарпових.
Етимологія: назва роду походить з грецького dakryon — «сльоза», вказуючи на краплі смоли, які виділяє дерево.
Поширений від Нової Зеландії, Нової Каледонії, Фіджі та Соломонових Островів через малезійську область (Нова Гвінея, Індонезія, Малайзія і Філіппіни), до Таїланду і півдня Китаю.
Це вічнозелені дводомні дерева й чагарники. Листя молодих рослин широкі, старі рослини голчасті або лускоподібні. Насіння оточене шкіркою. Шкірка м'ясиста і яскравого кольору, у деяких видів в кінці терміну дозрівання.
Dacrydium — рід хвойних рослин родини подокарпових.
Етимологія: назва роду походить з грецького dakryon — «сльоза», вказуючи на краплі смоли, які виділяє дерево.
Dacrydium
Виды
Дакридиум (лат. Dacrydium) — род растений семейства Подокарповые (Podocarpaceae).
По информации базы данных The Plant List (на июль 2016) род включает 22 вида[1]:
Это заготовка статьи по ботанике. Вы можете помочь проекту, дополнив её. Дакридиум (лат. Dacrydium) — род растений семейства Подокарповые (Podocarpaceae).
陆均松属（学名：Dacrydium）是罗汉松科下的一个属，为常绿乔木或灌木植物。该属共有约22种[1]，分布于马来西亚、中南半岛、新西兰、太平洋群岛和南美洲。[2]
这是一篇與植物相關的小作品。你可以通过编辑或修订扩充其内容。 
_close-up_(15581981920).jpg)
