Srilankanvarpuspöllö (Glaucidium castanotum) on pöllöihin kuuluva lintu. Se on kotoperäinen laji Sri Lankassa, jossa sitä saattaa olla tiedettyä enemmän. Sen esiintymisalue on kuitenkin supistunut huomattavasti 1800-luvulta alkaen, jolloin se oli hyvin yleinen alavilla seuduilla Colombon laitamille saakka. Vähenemisen oletetaan jatkuvan edelleen.[1]
Srilankanvarpuspöllö on pieni, 19 cm, ja tanakka. Se muistuttaa muodoltaan, kooltaan ja ulkonäöltään intianvarpuspöllöä, mutta sen yläpuoli, lavat ja siipien peitinhöyhenet ovat pääosin pähkinänruskeat tummemmin poikkeuksin. Alapuolelta se on valkoinen joukossa mustahkoja nuolimaisia viiruja.[2] Naama on pääasiassa ruskea, silmät ovat keltaiset. Kaulassa on valkoinen kaulus. Sukupuolet ovat samanlaiset, sukupuolten välistä kaksimuotoisuutta ei esiinny.
Srilankanvarpuspöllö on yleinen paikkalintu Sri Lankan sademetsävyöhykkeellä, ja sen voi helposti nähdä esimerkiksi Kitulgalassa ja Sinharajassa. Leggen historiallisissa kuvauksissa sen levinneisyysalueeseen kuuluvat monet Sri Lankan eteläpuoliskon osat, etenkin kukkulat ja sateisen alueen alanko Colombon laitamille saakka. Sen määrä on viime aikoina supistunut huomattavasti, ja nyttemmin sitä tavataan vain vähän jäljellä olevalla sademetsävyöhykkeellä ja sen viereisillä kukkuloilla kahden kilometrin korkeuteen saakka.[2]
Srilankanvarpuspöllö on päivälintu ja sen voi nähdä usein päiväsaikaan, etenkin illalla. Sen lento on syvään aaltoilevaa. Sen voi huomata sitä kiusaavista pikkulinnuista sen istuessa puunoksalla. Se on usein suurten puiden latvassa, tavallisesti jyrkillä mäenrinteillä, ja siten sitä ei välttämättä näe.[2] Sen ravintoa ovat pääasiassa hyönteiset, kuten kovakuoriaiset, mutta se saalistaa myös hiiriä, pieniä sisiliskoja ja pieniä lintuja, kun se ruokkii poikasiaan.[2]
Srilankanvarpuspöllön ääni on hidas kroo-kroo, ja se kuuluu kauas.[2] Sen pesä on puun kolossa, johon se munii kaksi munaa.
Srilankanvarpuspöllö (Glaucidium castanotum) on pöllöihin kuuluva lintu. Se on kotoperäinen laji Sri Lankassa, jossa sitä saattaa olla tiedettyä enemmän. Sen esiintymisalue on kuitenkin supistunut huomattavasti 1800-luvulta alkaen, jolloin se oli hyvin yleinen alavilla seuduilla Colombon laitamille saakka. Vähenemisen oletetaan jatkuvan edelleen.
