Isoviirikaija (Prioniturus flavicans) on indonesialainen kaijlalaji.
Isoviirikaija on noin 37 cm pitkä, suurin viirikaijoista. Kuten kaikilla viirikaijoilla, on silläkin pidentyneet keskimmäiset pyrstösulat, joiden päässä on ikään kuin lusikka tai lasta. Sen höyhenpuku on vihreä, vatsapuolelta ja poskista kellanvihreä. Kaula, niska ja rinnan yläosa ovat oliivinkeltaiset, päälaki ja takaraivo siniset ja sinisen laikun keskellä on punainen täplä. Siiven alapeitinhöyhenet ovat vihreät ja siipisulat alapuolelta vihertävän siniset. Pidentyneet pyrstösulat ovat vihreät ja "lusikat" ovat mustat. Sukupuolet ovat muuten samannäköisiä mutta naaraan lakista puuttuu punainen väri ja sininen on himmeämpää. Nokka on vaalean siniharmaa ja kärjestä valkoinen, iiris tummanruskea ja jalat siniharmaat. Nuori lintu muistuttaa naarasta mutta siltä puuttuvat pyrstösulkien "lusikat" ja lakissa on sinistä vain vähän.
Laji on hiljainen ja elää huomaamattomasti pareittain tai pieninä parvina puiden latvustoissa. Sen lento on hidasta.
Isoviirikaija elää Indonesiassa Sulawesin saaren pohjoisosan Minahasan niemimaalla ja lähistön pienemmillä saarilla. Sen populaatio on kooltaan noin 45 000 yksilöä. Lajin kanta on taantunut elinympäristöjen tuhoutumisen ja rakentamisen takia.
Laji elää pääasiassa alavien maiden vanhoissa metsissä 1 000 m:n korkeudelle merenpinnasta.
Pesintä tunnetaan puutteellisesti. Ainoat varmistetut pesät olivat puussa päällyskasvina eläneiden saniaisten lehtiruusukkeiden onkaloissa hyvin korkealla (27 m). Yhdessä tapauksessa kolme poikasta selviytyi lentoon 88 päivän ikäisinä. Molemmat emot ruokkivat ja hoitivat poikasia.[2]
Isoviirikaija syö luultavasti ainakin hedelmiä.
Isoviirikaija (Prioniturus flavicans) on indonesialainen kaijlalaji.
