Hietakastikka (Calamagrostis epigejos) on monivuotinen isokokoinen heinälaji, jonka tunnistaa muihin pohjoiseurooppalaisiin kastikoihin verrattuna tiheistä ja kookkaista röyhyistä. Tähkylät ovat harmaanvihreät tai sinipunertavan ruskeat.[1]
Hietakastikka voi risteytyä luhtakastikan (C. stricta) ja rantakauran (Ammophila arenaria) kanssa. Jälkimmäinen risteymä tunnetaan nimellä itämerenkaurikka. Myös hietakastikan ja metsäkastikan (C. arundinacea) välinen risteymä tunnetaan.
Kastikoiden joukossa hietakastikka on kuivien paikkojen suosija.[1] Se kasvaa enimmäkseen kuivilla paikoilla, muun muassa valoisissa kangasmetsissä, kallioilla, hietikoilla, harjurinteillä, rantakivikoissa, kulo- ja hakkuualoilla sekä tienpenkereillä. Kasvustot ovat usein laajoja.
Hietakastikka kasvaa lähes koko Euroopassa eteläisimpiä Välimeren maita lukuun ottamatta. Aasiassa sitä kasvaa Siperian halki Japaniin, Koreaan ja Koillis-Kiinaan ulottuvalla alueella. Lisäksi lajia tavataan uustulokkaana itäisessä Pohjois-Amerikassa. [2]
Suomessa hietakastikka on hyvin yleinen maan etelä- ja keskiosissa. Pohjois-Pohjanmaan ja Keski-Lapin välillä sen yleisyys vaihtelee yleisestä melko yleiseen. Pohjois-Lapissa hietakastikkaa kasvaa vain harvakseltaan.[3]
Hietakastikka (Calamagrostis epigejos) on monivuotinen isokokoinen heinälaji, jonka tunnistaa muihin pohjoiseurooppalaisiin kastikoihin verrattuna tiheistä ja kookkaista röyhyistä. Tähkylät ovat harmaanvihreät tai sinipunertavan ruskeat.
Hietakastikka voi risteytyä luhtakastikan (C. stricta) ja rantakauran (Ammophila arenaria) kanssa. Jälkimmäinen risteymä tunnetaan nimellä itämerenkaurikka. Myös hietakastikan ja metsäkastikan (C. arundinacea) välinen risteymä tunnetaan.
